Mikä onkaan perheelle tärkeää?

Suomessa henkilövakuutukset, etenkin henkivakuutukset, eivät ole yhtä yleisiä kuin muissa länsimaissa. Finanssialan keskusliiton teettämän vakuutustutkimuksen (2012) mukaan 41 % kotitalouksista on henkivakuutus kuoleman varalta. Tarpeelliseksi sen, ainakin perheille joilla on lapsia ja/tai lainaa, katsoo kuitenkin peräti 83 % vastaajista. Tuo 41 % ei kata kaikkia asuntovelkaisia tai lapsiperheitä.

Kannattaakin pohtia, onko perheen vakuutusturva riittävä, jos vakuutettuna on koti ja vaikkapa ajoneuvot, mutta eivät perheen äiti ja isä. Omaisuusvahingot voivat pahimmillaan pahasti romuttaa perheen taloudellista turvallisuutta. Lienee kuitenkin selvää, että vielä pahemmin se kärsii, jos toinen puoliso yllättäen kuolee.

Vaikeistakin asioista pitäisi jaksaa olla kiinnostunut. Vaikka kuoleman mahdollisuuden ajatteleminenkin omalle tai läheisen kohdalle saattaa olla ahdistavaa, niin tapaturmia kuin yllättäviä sairastumisia osuu kuitenkin monen perheen kohdalle joka vuosi. Edes nuori ikä ei niiltä suojele.

Vakuutusalan ammattilaiset pyrkivät aina vakuutuskeskusteluissa varmistamaan asiakkaalta, että myös henkivakuutusasiat ovat kunnossa. Tiedän, että kaikki asiakkaat eivät kuitenkaan halua edes keskustella sellaisesta mahdollisuudesta, että jotakin traagista voisi tapahtua. Traagisinta kuitenkin on, jos se pahin kaikesta huolimatta tapahtuu. Surun tai järkytyksen määrää henkivakuutus ei tietenkään vähennä, mutta taloudellisesti turvatussa tilanteessa perheen toipumiselle lienee kuitenkin edes hieman paremmat edellytykset.

Muutoinkin kannattaisi jopa yhteiskunnallisella tasolla pohtia, kuinka kansalaisten vakuutusosaamista voisi parantaa. Saman vakuutustutkimuksen mukaan kun aivan liian monella suomalaisella on turhan ruusuinen kuva siitä, mitä turvaa tarjoaa suomalainen hyvinvointiyhteiskunta, ja mistä jokainen kansalainen joutuu itse kantamaan vastuun.

Janne Mäkinen
viestinnästä vastaava palvelujohtaja

Kategoria(t): Uncategorized | Avainsanat: , , , | Jätä kommentti

Ystäväni Scarlett

Ensimmäinen vaativa esiintymistilanteeni taisi olla 7-vuotiaana, kun olin yksin lavalla koulun joulujuhlassa. Tätä suoritusta ei pidä väheksyä, koska esiinnyin ilman etuhampaita ja kirkkaalla äänellä lausuin esittämäni runon sanasta sanaan oikein. Uskallukseni riitti myös koulun kuoroon ja koulujen välisiin kerrontakilpailuihinkin. Taisin olla aika rohkea ja reipas pikkutyttö.

Sitten alkoi murrosikä ja rohkeus julkiseen esiintymiseen katosi kokonaan, niin kuin monelta muultakin siinä iässä. Koulussa jokavuotiset esitelmät olivat kauhistus, samoin tunnilla vastaaminen. Vielä opiskeluaikanakin esiintymisjännitys oli suorastaan tukahduttavaa. Olin varmasti se luentosalin hiljaisin ja ujoin tyttö. Ilmaisin itseäni mieluummin kirjoittamalla kuin puhumalla.

Rohkeus puhumiseen alkoi palata vasta, kun aloin työelämään mennessäni pikku hiljaa osallistua järjestötoimintaan. Ujoudestani huolimatta mielipiteitä minulla kyllä riitti ja maailman parantamisen tarve oli kova. Voisi kai sanoa, että kokoukset ja yhdessä vaikuttaminen avasivat pikku hiljaa tien ulos esiintymispelosta. Pakotin itseni puhumaan julkisesti isoillekin yleisöille ja vähitellen tuo ”siedätyshoito” alkoi tehota… Huomasin, että jännitystä oppii sietämään ja puhumisesta oppii jopa pitämään.

Nykyään jännitän puhumista enää harvoin. Silloin tarvitsen rohkaisuksi erään mielikuvaharjoituksen. Jos esiintyminen jännittää, avukseni tulee vihreäsilmäinen Etelän kaunotar, Scarlett O’Hara. Palautan mieleeni, miten hän Tuulen viemää -elokuvan lopussa sanoo silmät leiskuten: ”Huomenna on uusi päivä”. Siitä on tullut minunkin mottoni. Elämä jatkuu, vaikka vähän mokaisikin.

Tiina Neuvonen
liittomarkkinointipäällikkö

Kategoria(t): Uncategorized | Avainsanat: , | Jätä kommentti

Paras konsultti

Olen 23-vuotisella työurallani törmännyt todella monenlaisiin konsultteihin. Olen ollut tilaisuuksissa, joista lähtiessä on kevyt askel ja iloinen mieli ja toive: ”Voi kunpa osaisin hyödyntää näitä vinkkejä työssäni/elämässäni”. Olen myös kiukusta puhkuen lähtenyt tilaisuuksista, joiden suurin haaste on kestää itseään täynnä olevan esiintyjän jargonia seuraavaan taukoon tai päivän loppuun saakka.

Mutta minulla on ollut ilo nauttia yhden konsultin antamasta voimavarasta ja viisaudesta jo kuusi vuotta. Olen hänen seurassaan saanut parhaat ajatukseni ja kerännyt myös voimia. Toki noista parhaista ajatuksista voidaan aina olla montaa mieltä: Suomen talouden pätevimmät asiantuntijat kinaavat edelleen, miten hyviä ajatuksia Rukan hangilla hiihdellessä tuli entiselle pääministerille. Näin varmasti myös Turvan esimieskunta ja henkilöstö välillä miettii minun kohdallani.

Lempikonsulttini on siitä mukava, että hän jättää tilaa minun omalle ajattelulleni. Hänen seurassaan ajatukset vain lähtevät lentoon, muotoutuvat uudelleen, lentävät eri suuntiin tai putoavat alas kuin syksyinen lehti. Koskaan hän ei käske tai pakota. Hän ei myöskään arvostele tai rajoita ajatteluani.

Myös elämänasenteeseeni konsulttini vaikuttaa voimakkaasti. Ihailen hänen kykyään elää hetkessä: jokainen tapaaminen on riemullinen. Hän osaa myös rentoutua ja hänen vierellään rentoutuu itsekin. Erityisesti saunan lauteilla hän kellahtaa kyljelleen, huokaisee syvään ja nauttii. Kun löylyä on liikaa, hän hypähtää kevyesti alas lauteilta ja kömpii saunan oven alta pesuhuoneeseen. Eiväthän koiratkaan kuumuutta liikaa kestä.

Kiitos Ressu!

Minna Metsälä
toimitusjohtaja

Kategoria(t): Uncategorized | Avainsanat: , , , | Jätä kommentti

Vähempikin riittää?

Elämme sitä aikaa, jolloin (ainakin heti uuden vuoden juhlien jälkeen) iloa on etsittävä elämään, vaikka sitten väkisin. Tarkoitan tällä sitä, että tammikuu on vielä vuoden pimeimpiä kuukausia, jolloin auringonvalo ei meitä paljon palkitse, mutta pakkanen rankaisee sitäkin herkemmin.

Mutta ei hätää: Esimerkiksi Tampereella päivä oli tätä kirjoitettaessa (30.12.) jo 8,45 minuuttia pidempi kuin talvipäivän seisauksen aikana eli 21. joulukuuta. Ja yhdessä yössä päivälle tuli lisää mittaa melkein kaksi minuuttia (1,47). Vuoden vaihteen lumettomassa pimeydessä täytyy näihinkin minuutteihin olla tyytyväinen.

Tosin eräs ystäväni kysyi, mitä merkitystä auringon nousu- ja laskuajoilla on, kun sitä valopalloa ei kuitenkaan näy lokakuun ja maaliskuun välillä? Hän tosin onkin ikuinen pessimisti, joka käyttää sekä vyötä että henkseleitä, ja jolle puolitäysi on jo melkein tyhjä. Ja onhan se myönnettävä, että varsinaiseen valon juhlaan kuluu vielä aikaa. Ensi juhannuksena kun päivä on keskisessä Suomessa noin 14 tuntia tätä hetkeä pitempi…

Vuoden vaihteen hämärässä saa siis ilon aiheita hakea suurennuslasilla (ja taskulampulla), ja tyytyä silti vähään. Toivottavasti tyytyisimme hieman vähempään (vauhtiin) myös maanteillä. Lähes ammatikseni auton ratissa viihtyvänä olen menneen syksyn aikana joutunut todistamaan harvinaisen monta läheltä piti -tilannetta. Lämmin syksy ja sulat tiet ovat kenties houkutelleet autoilijoita vauhdinpitoon.

Kun liikenteessä osa autoilijoista katsoo oikeudekseen olla noudattamatta talvirajoituksia (koska tiehän on sula…), ja osa niitä noudattaa, kasvavat ajoneuvojen väliset keskimääräiset nopeuserot voimakkaasti. Ja nopeuserot aiheuttavat kolareita siinä missä liukkaat tietkin. Varsinkin hämärässä on keskivertoautoilijan vaikea arvioida reilua ylinopeutta ajavan lähestymisvauhtia.

Toivon maanteille jonkinlaista pidennettyä joulurauhaa, ainakin siihen asti, kunnes valo taas palaa maan päälle. Ylinopeudella ajamista en tietenkään suosittele mihinkään vuodenaikaan, mutta keskitalven pimeydessä se on ehkä vielä hölmömpää kuin muulloin!

Janne Mäkinen
Kirjoittaja on Turvan viestinnästä vastaava palvelujohtaja.

Kategoria(t): Uncategorized | Avainsanat: , , | Jätä kommentti

Yhteistoiminta on yhteistyötä

Vuosi 2012: kalenterimerkintä 9.1. maanantaina klo 9:00–11:00 ”Vuoden 2012 suunnittelua”. Paikalle kutsuttuna kaikki päälliköt.

Vuoden 2011 aikana oli itselleni käynyt selväksi, että johtamisjärjestelmämme vaatisi päivittämistä. Heti tammikuun alussa, 9.1.2012 kutsuin koolle kaikki päälliköt ja kerroin, että alamme suunnitella uutta organisoitumista. Jotta asiat etenevät hyvässä järjestyksessä, annoimme neuvotteluesitykset ja päälliköiden toiveesta aloitimme samana päivänä yt:t. Selvästi sana herätti päälliköissäkin pientä väristystä: mitä tämä nyt tarkoittaa. Meillä se tarkoitti sitä mitä pitääkin: yhteistoiminnassa aloitettavaa suunnittelua. Ehkä helpommaksi asian teki se, että jo alkuvaiheessa kerroin, että tavoitteenamme ei ole väen vähentäminen vaan uudelleen organisoituminen.

Tammikuusta alkoi varsinainen yt-neuvottelujen sarja: jokaisen päällikön kanssa käytiin
1–3 henkilökohtaista neuvottelua. Hallintopäällikkö oli mukana kaikissa neuvotteluissa ja kirjasi niistä pöytäkirjat. Pidimme luottamushenkilöitä tietoisina tavoitteista ja kun johtamisjärjestelmä oli muotoutunut kuosiinsa, jatkoimme neuvotteluja toimihenkilöiden osalta. Melko pitkäänkin suunnittelimme henkilöstön jakautumista tiettyjen osastojen välille. Koskaan ei tule uudistusta, jossa kaikki olisivat tyytyväisiä, mutta erittäin hyvältä tuntui, että vuoden 2013 ilmapiiritutkimuksessa koko talon mittarit olivat nousseet aikaisemmasta.

Tämän jälkeenkin on Turvassa käyty useampia pienimuotoisempia yt-neuvotteluja. Niiden tuloksena yhtään työpaikkaa ei ole vähennetty, töitä on organisoitu uudelleen. Meille hiljattain siirtynyt esimies ihmetteli sitä, miksi pidämme todella herkästi neuvottelut yt-neuvottelujen nimellä. Ihan siksi, että siitä on kyse: yhteistoiminnasta.

Hyvät neuvottelut vaativat ymmärrystä molemmin puolin. On tärkeää, että työnantaja on aidosti halukas ottamaan vastaan työntekijöiden ehdotuksia ja luottamaan siihen, että jokainen työntekijä on oman työnsä paras asiantuntija. Samalla on ymmärrettävä, että uusi pelottaa ja että monesti paras tapa suojautua saattaa olla ehdotus asioiden pitämisestä ennallaan. Työntekijöiden olisi hyvä luottaa siihen, että työnantaja miettii aidosti koko organisaation osalta sellaisia ratkaisuja, jotka mahdollistavat yrityksen tuloksentekokyvyn myös tulevaisuudessa. Asioita pohtiessa pitää tietysti muistaa myös se, että työyhteisön ilmapiirikin on yksi tärkeä tekijä tuloksenteossa.

Turvassa esim. yt-neuvottelukunnan ja työsuojelutoimikunnan jatkuva ja hyvähenkinen yhteistyö on ollut monen vuoden työn tulosta. Samoin esimerkiksi palkkakeskustelutyöryhmä ja tasa-arvoryhmä kokoontuvat säännöllisesti vähintään kerran vuodessa.

Arvostamme ammattiliittojen antamaa koulutusta luottamushenkilöille. On tärkeää, että luottamushenkilöt tiedostavat oman roolinsa henkilöstön puolestapuhujana, mutta ymmärtävät myös sen, että jos joistain suunnitelmista puhutaan luottamuksellisesti, se myös tarkoittaa sitä.

Erilaisten toimikuntien ja ryhmien lisäksi Turvan johto ja luottamushenkilöt kokoontuvat epäsäännöllisesti muutaman kerran vuodessa ns. luottamusmieslounaalle, jossa keskustellaan vapaamuotoisesti talon iloista, haasteista ja työilmapiiristä.

Hyvässä ilmapiirissä tehdään hyvää tulosta: Turvalla on kolmatta vuotta peräkkäin maan tyytyväisimmät yksityisasiakkaat.

Minna Metsälä
toimitusjohtaja

Työelämä 2020

Tämä kirjoitus on osa Suomen hallituksen Työelämä 2020 -hanketta, jonka tavoitteena on tehdä suomalaisesta työelämästä Euroopan parasta vuoteen 2020 mennessä. Lue lisää osoitteessa www.tyoelama2020.fi.

Kategoria(t): Uncategorized | Avainsanat: , , , | Jätä kommentti

Tekninen kehitys. Hieno juttu?

Mielestäni näin tosiaan on, vaikka valitettavan usein uutta tekniikkaa käytetäänkin hyvin arveluttavilla tavoilla. Hyvänä esimerkkinä näistä vähemmän uljaista hyödyntämistavoista käynee koko sodankäynnin maailmanhistoria, missä teknisillä innovaatioilla on ollut kautta aikain merkittävä rooli.

Hiljattain lukemani artikkeli herätti minussa taas kerran ristiriitaisia ajatuksia teknisten innovaatioiden autuudesta. Yhdysvaltalaisessa korkeakoulussa on nimittäin kehitelty tekniikkaa, jonka avulla voidaan nähdä ihan oikeasti seinien läpi. Yksinkertaistettuna kyse on langattoman signaalin käyttämisestä ihmisten liikkeiden seuraamiseen. Periaatteessa kyseinen tekniikka voidaan tulevaisuudessa liittää esimerkiksi matkapuhelimeen, jolloin se olisi helposti ja varsin edullisesti kaikkien käytettävissä.

Voin hyvin kuvitella sovellukselle monia hyviä ja hyödyllisiä käyttötapoja, mutta myös monia ei niin hyviä ja jopa moraalisesti arveluttavia käyttötarkoituksia. Artikkelissa mainittiin useita mainioita tapoja käyttää keksintöä muun muassa poliisin ja pelastustoimen tehtävissä, kuten esimerkiksi paikannettaessa ihmisiä sortuneista raunioista maanjäristyksen jälkeen. Mutta mihin sovellusta voisi hyödyntää tavallinen matti-meikäläinen, jos omasta taskusta löytyisi moinen mahdollisuus? Siinä voisi olla meidän itse kunkin yksityisyys vaakalaudalla ja henkilökohtaisesti ainakin tuntuisi varsin epämiellyttävältä ajatus siitä, että seinän takana asuva naapurini voisi koska tahansa seurata minun omia tekemisiäni omassa kodissani. Niin mukava naapuri kuin minulla onkin.

Loppujen lopuksihan kyse on kuitenkin aina siitä, mihin kukakin tekniikkaa haluaa käyttää. Ei ole tekniikan vika, jos sitä käytetään moraalisesti arveluttaviin käyttötarkoituksiin. Antaa siis tekniikan kehittyä ja huolehditaan me ihmiset puolestamme moraalinen puoli kuntoon.

Juha Aho
palvelujohtaja

Kategoria(t): Uncategorized | Avainsanat: , , | Jätä kommentti

Hädässä ystävä tunnetaan

Minulla on hyviä ystäviä. Kun matkaani tulee mutkia, ei minulle ainakaan heti tule mieleen pyytää toisilta apua. Vanha sanonta ”Hädässä ystävä tunnetaan” pitää kuitenkin paikkansa. Ehkä kuuluu jäyhään suomalaiseen mentaliteettiin, että ensin koitetaan pärjätä itse: purraan hammasta ja mennään vastatuuleen ehkä liiankin pitkään sinnitellen, maksoi mitä maksoi.

Vaikka en apua osannut pyytääkään, kerroin kuitenkin lähipiirilleni murheestani. Samalla sain huomata, kuinka etuoikeutettu olen; ystävät kuuntelevat, tukevat ja jakavat huoleni. Toivon osaavani arvostaa ystävyyttä ja olla ystävä myös toisille. Yleensä siihen tarvitaan vain aikaa, hiljentymistä ja pysähtymistä toisen viereen. Ystävän läheisyydessä oppii paljon ystävästään, mutta myös itsestään.

Vakuutusyhtiönä Turvan tehtävä on turvata omistaja-asiakkaidensa elämää huolehtimalla heidän taloudellisesta turvallisuudestaan. Olemme iloisia voidessamme jälleen kerran kertoa, että tänä syksynä tehdyn EPSI Rating -tutkimuksen mukaan Turva nousi asiakastyytyväisyydessä ykkössijalle. Voitto tässä tiukassa kisassa on paitsi osoitus siitä, että olemme onnistuneet työssämme, myös velvoite edelleen – joka päivä – lunastaa lupauksemme omistaja-asiakkaillemme, etenkin silloin kun onnettomuus tai vahinko sattuu.

Syksyn kääntyessä talveen on mahdollisuus hiljentyä ja rauhoittua, lupa höllätä ja antaa aikaa ystäville ja itselleen. Nautitaan tästä vuodenajasta, ja ollaan ystäviä toisillemme.

Eija Räsänen
palvelujohtaja

Kategoria(t): Uncategorized | Avainsanat: , , , | Jätä kommentti