Voisiko olla toisin?

 

Ensin telefaxin (muistaako kukaan?) ja sitten kännyköiden ja sähköpostin tulo muutti työelämän käyntinopeutta pysyvästi. Enää ei oikeastaan ole kiireetöntä asiaa, vaan kaikkeen halutaan vastaus nyt tai heti, jos ei jo eilen. Sosiaalisen median vyöryminen myös työelämän kommunikaation kanaviksi nopeutti rytmiä entisestään. Sähköpostikin on jo liian hidasta, vastaus halutaan on-line.

Asiakkaan kannalta nopea palvelu on tietenkin hyvä asia, ja on palveluyritysten (myös Turvan) asia kehittää omia palvelujaan vastaamaan ajan ja kuluttajien haasteisiin. Työelämän sisäisessä kommunikaatiossa jatkuva kellotaajuuden nopeutuminen alkaa kuitenkin saavuttaa jo lakipisteensä. On-line-viestinnässä vastaaja ei enää saa käyttää omaa harkintaansa asioiden priorisoimisessa. Kun linjalla halutaan jututtaa sinua juuri nyt, saatat jättää vaikkapa kirjoitustyösi kesken. Jos et ole muistanut asettaa itseäsi ns. ”punaiselle”, sinulle huhuillaan lankoja pitkin kesken tärkeän palaverin. Olet verkossa ja linkittyneenä kaiken aikaa, ellet itse muista tai viitsi sulkea itseäsi verkkojen ulkopuolelle.

Viestinnän ammattilaisena minä sekä pidän että vihaan tätä elämäämme aikaa, siis viestinnän kannalta. Pidän itse hektisyydestä ja haluan saada tietoa nopeasti ja useita erilaisia kanavia pitkin. No, sehän todella toteutuu tänä päivänä. Mutta valitettavasti samalla viestintä tapaa supistua, pinnallistua ja jopa vääristyä. Hymiöillä ei viestitetä tunteita yhtä hyvin kuin äänensävyillä, eleillä ja koko ruumiinkielellä. 140 merkin twiitit eivät yksinkertaisesti pysty sisältämään määräänsä enempää informaatiota. Office Communicatorit sun muut Lyncit ohjaavat nekin lyhyimpään mahdolliseen ilmaisuun, virheymmärrysten uhallakin.

En haikaile paluuta menneeseen, ja kuten jo sanoin, myös nautin tästä valinnanvapauden ja nopeuden maailmasta median suhteen. Tiedon valtatiellä on kiva olla, kunhan ei jää kenenkään alle. Mutta mitä jos sittenkin… Voisiko kuitenkin olla toisin? Voisiko olla niin, että me itse, eivät suinkaan käyttämämme viestintävälineet, ohjaamme itseämme ja toisiamme aina vain nopeampaan viestintään?

Auttaisiko keino, jota yksi ystäväni käyttää? Hän vastaa kaikkiin kertyneisiin sähköposteihin työpäivänsä ensimmäisen tunnin, kahden aikana. Sen jälkeen hän ei saman päivän aikana sähköpostia avaa. ”Soittavat ne perään, jos asia on kiireellinen”, hän sanoo. ”En tee tätä ylimielisyyttäni vaan siksi, että saisin kaikki muutkin työt kuin sähköpostit, hoidettua niiden vaatimalla tarkkuudella ja tarmolla”, hän jatkaa.

No ei, ei ainakaan minusta olisi tuollaiseen, enkä usko sellaisen tavan missään tapauksessa sopivan asiakaspalveluun voimakkaasti panostavaan Turvaan. Mutta ehkä jotakin tuossa ajatuksessa siitä, että muutkin työt kuin sähköpostit ansaitsevat aikansa ja keskittymisensä, olisi jotakin opiksi otettavaa!

Mitäpä jos tänä jouluna suljettaisiin ne sähköpostit ja somet ja juteltaisiin ihmisten kanssa laitteiden sijaan?

Janne Mäkinen
viestinnästä vastaava palvelujohtaja

Kategoria(t): Uncategorized | Avainsanat: , , , , | Jätä kommentti

Suutarin lasten kengät

Kuva: Shutterstock

Kuva: Shutterstock

Sellaisiahan nyt ei tunnetusti ole olemassakaan tai ainakin henkilökohtaisesti ne ovat minulle täysin tuntematon käsite. Myös joka syksyinen ”talvi yllätti autoilijat”-uutinen on jo suorastaan väsynyt klisee, mutta silti joka kerta niin täyttä totta.

Tänä syksynä tiedotusvälineet kyllä pitivät omalta osaltaan erinomaisen hyvää huolta siitä, että ainakaan täällä eteläisessä Suomessa ensilumi ei voinut tulla yhdellekään autoilijalle yllättäen. Ja luntahan sitten myös tuli ja vieläpä ihan tarkalleen etukäteen ilmoitetussa aikataulussa. Mutta ei hätää, onneksi kaikilla oli jo talvirenkaat alla. Niinpä niin, loput arvaattekin…

Mutta jos vaikka tällä viikolla saisi aikaiseksi… Toisaalta, nythän on taas luvattu plussakeliä pitkälle eteenpäin, joten mitä sitä suotta hosumaan…

Juha Aho
palvelujohtaja

Huom! Kirjoittaja on vakuutusalan ammattilainen ja ääliö, eikä ketään suositella kokeilemaan vastaavaa kotona.

Kategoria(t): Uncategorized | Avainsanat: , , , , | Jätä kommentti

BLOGIVUORO!!!

Mitä se onni on?

Kuva: Shutterstock

”Hei Minna! Muistathan, että sinulla on blogivuoro tällä viikolla?” viestinnän Kati huuteli perääni pitkän ja uuvuttavan kokouspäivän jälkeen, kun korot kopisten säntäsin käytävällä kohti autohallia. Voi helkkari, sekin vielä! Huomenna on viimeinen päivä ennen syyslomaa, sata sähköpostia avaamatta ja kolme palaveria perjantaina luvassa. Eniten harmittaa se, että blogivuoro on ollut tiedossa kesälomasta asti. Miksi ihmeessä en kirjoittanut mitään mukavaa leppoisina päivinä?

Kävin vielä vilkaisemassa Turvan blogeja: mitä kollegani ovatkaan viime aikoina kirjoittaneet. Erittäin hyviä kirjoituksia luottamuksesta, nettikonnista, maailman hädästä ja siinä auttamisesta. Meillä on taitavia kynäniekkoja, jotka osaavat ilmaista ajatuksiaan juoheasti. Hieman jopa iskee paniikki, mahtavatko minun ajatelmani kiinnostaa ketään? Päätin siis valita otsikoksi onnen, joka kiinnostaa kaikkia.

MITÄ SE ONNI ON?

Mikä saa sinut tuntemaan onnen tunnetta? Milloin sanot olevasi onnellinen?

Minun suurin onnen lähteeni on perhe. Se, että tärkeimmät ihmiset elämässäni voivat hyvin, ovat terveitä ja osoittavat yhteenkuuluvuutta pienillä teoilla ja toistensa huomioimisella. Hieman laajennettuna isovanhempien hyvinvointi ja jokainen terve päivä ovat suuri onnen lähde.

Onnea tuottaa myös siskon tekstari tai puhelisoitto: kaiken kiireen ja flunssan keskellä, hän huolehtii myös minun hyvinvoinnistani. Myös rakkaat ystävät ja pelkkä tieto siitä, että he ovat olemassa, saavat minut onnelliseksi.

Olen myös yrittänyt miettiä eroa sanoille onnellinen ja ylpeä. Ylpeys ei ole hyve: ylpeä ihminen koetaan vastenmieliseksi. Siksi olen yrittänyt opetella myös sanomaan työasioissa, että olen onnellinen: olen onnellinen hyvästä työyhteisöstä ja ihanista työkavereista, olen onnellinen yhtiön menestyksestä. Tämä onni on erilaista kuin ensin mainittu, mutta montaa synkkää syyspäivääkin on ilahduttanut ajatus siitä, että myös työstä saa olla onnellinen.

Onnea tunnen myös rauhallisista hetkistä: dekkari kädessä, villasukat jalassa oman kodin nojatuolissa olen todella onnellinen.

Syksyllä ainakin itselleni on tyypillistä vaipua välillä synkkyyteen ja saamattomuuden tilaan. Nyt olen luvannut itselleni, että muistutan joka aamu ja ilta mieleeni onnen aiheita ja katson, vaikuttaisiko se mielialaani niin, että voisin ripotella ympärilleni pieniä ilon pisaroita.

Mistä sinä tunnet onnea?

Minna Metsälä
toimitusjohtaja

Kategoria(t): Uncategorized | Avainsanat: , , , | Jätä kommentti

Luottamus

Kuva: Shutterstock

Kuva: Shutterstock

Edesmennyt isäni teki pitkän työuran ammattikoulutuksen saralla. Eniten hän nautti niistä vuosista 1970-luvulla, jolloin hän sai toimia opetussuunnitelmia valtakunnallisella tasolla kokeilevan ammattikoulun rehtorina. Hän rakasti sitä koulua, kollegojaan ja erityisesti siellä opiskelevia oppilaita.

Uudessa koulussa kokeiltiin paitsi opetussuunnitelmia, myös muita kouluyhteisön periaatteita. Yksi näistä oli luottamus. Koulussa oltiin sitä mieltä, että jos toiseen luottaa, niin hän on sen arvoinen. Toisin sanoen olet luottamuksen arvoinen, kun tunnet ja tiedät toisen luottavan sinuun.

Homma toimi. Vain harvat ovet olivat koulussa lukittuja, limsakorien vieressä olleen kolikkolaatikon rahat säilyivät siellä. Paikat säilyivät siisteinä ja tavaroita ei rikottu. Lukijat saattavat miettiä, että näin tämä toimi muutama vuosikymmen sitten.

Olen sitä mieltä, että homma toimii näin edelleen, kun oikeasti luottaa toiseen ja toinen tuntee ja tietää sen. Tee testi, jos epäröit. Huomaa kuitenkin, että edellytyksenä on se, että luottamuksen periaatetta koskeva keskustelu on käyty ja molemminpuolinen ymmärrys asiasta on varmistettu.

Vakuutusyhtiö myy asiakkailleen lupauksia. Me turvalaiset lupaamme, että kun asiakkaalle sattuu ja tapahtuu, korvaamme sen vakuutusehtojen mukaisesti. Tavoitteemme on myös kertoa korvauspäätöksestä selkeästi ja ymmärrettävästi.

Haluamme antaa kaikille asiakkaillemme asiantuntevaa ja ystävällistä palvelua. EPSI Rating 2013 -tutkimuksen mukaan meillä on tyytyväisimmät asiakkaat jo kolmatta vuotta peräkkäin. Jos et vielä ole asiakkaamme, tule meille ja tee testi.  Haluamme olla luottamuksesi arvoisia.

Iloista syksyä kaikille!

Eija Räsänen
palvelujohtaja

Kategoria(t): Uncategorized | Avainsanat: , , , , , | 1 kommentti

Alasti pilvessä?

Virtuaalikonnat kalastelevat tietojasi - suojaa salasanasi

Suojaa salasanasi virtuaalikonnilta. Kuva: Shutterstock

Uutinen kertoi amerikkalaisten julkkisten alastonkuvien päätyneen tietomurron seurauksena avoimeen verkkoon, kaiken kansan nähtäviksi. Kuvia oli säilytetty ns. pilvipalvelimella, jonne hakkerit siis onnistuivat murtautumaan. Uutisesta pontta saaneet irvileuat ohjeistivatkin ystäviään pikaisesti siirtymään alastonkuvien osalta digimaailmasta takaisin analogiseen, vanhojen filmien ja paperikuvien maailmaan.

Absurdille uutiselle olisi helppo nauraa, jos kyse olisikin vain alastonkuvista. Todellisuudessa kuitenkin lähes meistä jokaisesta löytyy uskomaton määrä tietoa ja tiedostoja tietoverkon syövereistä. Nykyiset mobiililaitteet mm. toimivat niin, että ne tallentavat koko sisältönsä ulkoiselle verkkoasemalle – sinne ”pilvipalveluun”.

Suhteellisen harvalla tavallisella kansalaisella lienee syytä piilotella alastonkuvia, mutta ainakaan itse en halua yhdenkään perhettäni käsittelevän kuvan, tekstin tai dokumentin päätyvän vääriin käsiin. Uutisten perusteella kuitenkin erilaisten digitaalisten palvelujen salasanoja murretaan joka ainoa päivä. Ja niiden avulla virtuaalimaailman konnat saavat käsiinsä uskomattoman määrän tietoa; puhutaan satojen tuhansien, jopa miljoonien ihmisten käyttäjätunnuksista ja niiden takana olevista tiedostoista.

Asiantuntijoiden mukaan tulisi erilaisten palvelujen salasanojen olla mahdollisimman pitkiä, toisten mielestä myös monimutkaisia. Ehdottoman tärkeää on myös se, että ne eivät perustu yksinkertaisiin muistisääntöihin (nimikirjaimet, syntymäajat jne.), eikä samaa salasanaa käytetä useassa eri palvelussa. Ja ennen kaikkea, salasanoja ei saa kirjoittaa ylös esimerkiksi puhelimen muistiin tai paperille lompakkoon, koska nehän saattavat kadota…

Kun sitten käyttämiemme palvelujen määrä kasvaa koko ajan, olemme pian tekemättömän haasteen edessä: Kuka muistaa ulkoa kymmeniä, erilaisia, pitkiä ja monimutkaisia salasanoja? En minä ainakaan.

En ole mikään digitalisoitumista vastustava talebani, mutta nyt tuntuu siltä, että kehitys käy eteenpäin liian suurella vaihteella. Tietoturvallisuus on jäämässä kehityksen vauhdista ja sitä myöten riskit tuntuvat lisääntyvän. Mutta lienee turha toivoa, että kehityksen suunta muuttuisi.

Sen sijasta jokainen meistä voi kuitenkin omalla käytöksellään vaikuttaa siihen, että emme ainakaan helpota virtuaalikonnien työtä. Vaikka siitä vaivaa onkin, pidetään huoli niistä salasanoista, ei hukata älypuhelintamme (tai suojataan sekin salasanalla tai sormenjäljellä) ja pidetään huoli myös paperiroskista: suuri osa varastetuista henkilötiedoista on peräisin ihan tavallisista roskiksista.

Janne Mäkinen
viestinnästä vastaava palvelujohtaja

Kategoria(t): Uncategorized | Avainsanat: , | 1 kommentti

Kenelle kellot soivat

Ukrainan kriisi. Gazan tilanne. Syyrian pakolaiset. Kiinan maanjäristys. Afrikassa riehuva Ebola…

Maailmalta kantautuvien uutisten edessä voimattomuuden tunne on pahimmillaan lamauttava ja kykymme auttaa rajallinen. Voiko yksittäinen ihminen itse asiassa tehdä juuri mitään?

Itse lahjoitan rahaa joka kuukausi kolmelle eri hyväntekeväisyysjärjestölle. Moni sanoo, ettei siinäkään ole mitään järkeä ja kyseenalaistaa, menevätkö rahat edes oikeaan osoitteeseen.

Myönnän toki, ettei yhden ihmisen panoksella ehkä ole käänteentekevää vaikusta yhdenkään kaukana asuvan tuntemattoman elämässä. Mutta pienistä puroista muodostuu iso virta. Haluan uskoa, että on paras edes yrittää tehdä jotain. Toisaalle katsominen ja selän kääntäminen olisi huonompi vaihtoehto. On tehtävä valintoja.

Todelliset sankarit ovat jossain tuolla maailmalla. Avustustyöntekijät, jotka rohkeasti oman henkensä vaarantaen menevät kaikkein pahimpiinkin paikkoihin. Siihen nähden minun panokseni on mitätön. Mutta uskon, että sankarien lisäksi tarvitaan myös mahdollistajia. Yksittäisiä ihmisiä, jotka kantavat oman kortensa kekoon.

Itse asiassa minua kiinnostaa ajatus niin sanotusta perhosvaikutuksesta. Vaikuttavatko pienetkin teot yllättävästi lumipallon lailla edetessään…? Sosiaalinen media näyttää tässäkin suhteessa muuttaneen maailmaa. Tieto avun tarpeesta liikkuu aiempaa nopeammin ja sitoutua voi vain hetkeksi. Tällaista vaikuttamista on myös vaikea hallita tai rajoittaa.

Minun roposeni tukevat jatkossakin työtä ihmisoikeuksien, katastrofiavun ja luonnonsuojelun hyväksi. Koska uskon kellojen soivan meille kaikille.

”Yksikään ihminen ei ole saari, täydellinen itsestään;
jokainen on pala mannermaata, kokonaisuuden osa;
 jos meri huuhtelee mukaansa maakimpaleen, niin Eurooppa pienenee vastaavasti, samoin kuin pienenee niemimaa ja myös maatila, joka kuuluu sinun ystävillesi tai sinulle itsellesi;
jokaisen ihmisen kuolema vähentää minua, sillä minä sisällyn ihmiskuntaan;
äläkä sen vuoksi konsanaan lähetä kysymään, kenelle kellot soivat;

Ne soivat sinulle.”

- John Donne -

Tiina Neuvonen
liittomarkkinointipäällikkö

Kategoria(t): Uncategorized | Avainsanat: , , | 1 kommentti

Miten lyhyt onkaan ihmisen muisti?

Kesäkuun ilmoja päivitellessä on useaan kertaan tuntunut siltä, ettei ikinä ole ollut näin kylmä. Samalla jo unohtui, että huhtikuu ja iso osa toukokuuta oli aivan järjettömän upeaa, valoista ja poikkeuksellisen lämmintä keliä. Huhtikuussa siis surin jo etukäteen, miten kaikki kesäkukat kukkivat ennen aikojaan ja heinäkuussa, sitten lomalla on enää isot määrät heinää ja lehtivihreää tarjolla. Kuinkas kävikään? Nyt odottelen kärsimättömästi kesä-heinäkuun taitteessa, että saisin pionit kukkaan joka puolella pihaa. Ehtivätköhän edes kaikki kukkia kesän aikana?

Jälkikasvun tempoillessa murrosiän kynnyksellä sitä vanhempi päivittelee, että tuleekohan noista ikinä harkitsevia, ajattelevia ja vastuullisia aikuisia. Kun sitten hieman pinnistelee, muistaa ehkä itse käyneensä läpi samat kasvukivut ja kokeilut – ja kuitenkin on elämässä tähän saakka selvitty. Pelasimme eräänä iltana peliä, jossa käytiin läpi murre- ja slangisanoja, sananparsia, yhdyssana-arvoituksia jne. Oikein yllätyin ja samalla olin todella mielissäni siitä (minun kasvattamia!), miten laaja tietopohja nuorilla on!

Työssäni olen tekemisissä vakuutusten myynnin parissa. Välillä minusta tuntuu siltä, että meillä on aina kalleimmat hinnat ja haastavimmat tilanteet tehdä kauppaa. Taas, kun menen enemmän itseeni ja kokemuksiini, muistan, että aiemmin ollessani vakuutusalan toisella työnantajalla, tunne myyntihenkilöstöön kuuluvana oli aivan sama! Miten on mahdollista, että kaikilla on aina kalleimmat hinnat ja haastavimmat tilanteet?

Nyt, vuosiloman kynnyksellä on hyvä hieman terävöittää muistiansa ja löytää muutama ilonaihe, jotka tahtovat niin nopeasti unohtua. Menköön tämä lista vaikkapa näin: Minulla on fiksua jälkikasvua, joka oppii elämästä joka päivä. Meillä on Turvassa ihan tutkitusti kilpailukykyiset hinnat ja alan tyytyväisimmät asiakkaat. Minulla on piha täynnä kukkivia kasveja läpi koko kesän, koska luonto osaa säätää siten, että saan nauttia koko lomani ajan väriloistosta ja vielä vähän sen jälkeenkin.

Onnistunutta ja muistirikasta kesää kaikille!

Riitta Yliviikari
palvelujohtaja

Kategoria(t): Uncategorized | Avainsanat: , , , , | Jätä kommentti