Luottamus

Kuva: Shutterstock

Kuva: Shutterstock

Edesmennyt isäni teki pitkän työuran ammattikoulutuksen saralla. Eniten hän nautti niistä vuosista 1970-luvulla, jolloin hän sai toimia opetussuunnitelmia valtakunnallisella tasolla kokeilevan ammattikoulun rehtorina. Hän rakasti sitä koulua, kollegojaan ja erityisesti siellä opiskelevia oppilaita.

Uudessa koulussa kokeiltiin paitsi opetussuunnitelmia, myös muita kouluyhteisön periaatteita. Yksi näistä oli luottamus. Koulussa oltiin sitä mieltä, että jos toiseen luottaa, niin hän on sen arvoinen. Toisin sanoen olet luottamuksen arvoinen, kun tunnet ja tiedät toisen luottavan sinuun.

Homma toimi. Vain harvat ovet olivat koulussa lukittuja, limsakorien vieressä olleen kolikkolaatikon rahat säilyivät siellä. Paikat säilyivät siisteinä ja tavaroita ei rikottu. Lukijat saattavat miettiä, että näin tämä toimi muutama vuosikymmen sitten.

Olen sitä mieltä, että homma toimii näin edelleen, kun oikeasti luottaa toiseen ja toinen tuntee ja tietää sen. Tee testi, jos epäröit. Huomaa kuitenkin, että edellytyksenä on se, että luottamuksen periaatetta koskeva keskustelu on käyty ja molemminpuolinen ymmärrys asiasta on varmistettu.

Vakuutusyhtiö myy asiakkailleen lupauksia. Me turvalaiset lupaamme, että kun asiakkaalle sattuu ja tapahtuu, korvaamme sen vakuutusehtojen mukaisesti. Tavoitteemme on myös kertoa korvauspäätöksestä selkeästi ja ymmärrettävästi.

Haluamme antaa kaikille asiakkaillemme asiantuntevaa ja ystävällistä palvelua. EPSI Rating 2013 -tutkimuksen mukaan meillä on tyytyväisimmät asiakkaat jo kolmatta vuotta peräkkäin. Jos et vielä ole asiakkaamme, tule meille ja tee testi.  Haluamme olla luottamuksesi arvoisia.

Iloista syksyä kaikille!

Eija Räsänen
palvelujohtaja

Kategoria(t): Uncategorized | Avainsanat: , , , , , | Jätä kommentti

Alasti pilvessä?

Virtuaalikonnat kalastelevat tietojasi - suojaa salasanasi

Suojaa salasanasi virtuaalikonnilta. Kuva: Shutterstock

Uutinen kertoi amerikkalaisten julkkisten alastonkuvien päätyneen tietomurron seurauksena avoimeen verkkoon, kaiken kansan nähtäviksi. Kuvia oli säilytetty ns. pilvipalvelimella, jonne hakkerit siis onnistuivat murtautumaan. Uutisesta pontta saaneet irvileuat ohjeistivatkin ystäviään pikaisesti siirtymään alastonkuvien osalta digimaailmasta takaisin analogiseen, vanhojen filmien ja paperikuvien maailmaan.

Absurdille uutiselle olisi helppo nauraa, jos kyse olisikin vain alastonkuvista. Todellisuudessa kuitenkin lähes meistä jokaisesta löytyy uskomaton määrä tietoa ja tiedostoja tietoverkon syövereistä. Nykyiset mobiililaitteet mm. toimivat niin, että ne tallentavat koko sisältönsä ulkoiselle verkkoasemalle – sinne ”pilvipalveluun”.

Suhteellisen harvalla tavallisella kansalaisella lienee syytä piilotella alastonkuvia, mutta ainakaan itse en halua yhdenkään perhettäni käsittelevän kuvan, tekstin tai dokumentin päätyvän vääriin käsiin. Uutisten perusteella kuitenkin erilaisten digitaalisten palvelujen salasanoja murretaan joka ainoa päivä. Ja niiden avulla virtuaalimaailman konnat saavat käsiinsä uskomattoman määrän tietoa; puhutaan satojen tuhansien, jopa miljoonien ihmisten käyttäjätunnuksista ja niiden takana olevista tiedostoista.

Asiantuntijoiden mukaan tulisi erilaisten palvelujen salasanojen olla mahdollisimman pitkiä, toisten mielestä myös monimutkaisia. Ehdottoman tärkeää on myös se, että ne eivät perustu yksinkertaisiin muistisääntöihin (nimikirjaimet, syntymäajat jne.), eikä samaa salasanaa käytetä useassa eri palvelussa. Ja ennen kaikkea, salasanoja ei saa kirjoittaa ylös esimerkiksi puhelimen muistiin tai paperille lompakkoon, koska nehän saattavat kadota…

Kun sitten käyttämiemme palvelujen määrä kasvaa koko ajan, olemme pian tekemättömän haasteen edessä: Kuka muistaa ulkoa kymmeniä, erilaisia, pitkiä ja monimutkaisia salasanoja? En minä ainakaan.

En ole mikään digitalisoitumista vastustava talebani, mutta nyt tuntuu siltä, että kehitys käy eteenpäin liian suurella vaihteella. Tietoturvallisuus on jäämässä kehityksen vauhdista ja sitä myöten riskit tuntuvat lisääntyvän. Mutta lienee turha toivoa, että kehityksen suunta muuttuisi.

Sen sijasta jokainen meistä voi kuitenkin omalla käytöksellään vaikuttaa siihen, että emme ainakaan helpota virtuaalikonnien työtä. Vaikka siitä vaivaa onkin, pidetään huoli niistä salasanoista, ei hukata älypuhelintamme (tai suojataan sekin salasanalla tai sormenjäljellä) ja pidetään huoli myös paperiroskista: suuri osa varastetuista henkilötiedoista on peräisin ihan tavallisista roskiksista.

Janne Mäkinen
viestinnästä vastaava palvelujohtaja

Kategoria(t): Uncategorized | Avainsanat: , | Jätä kommentti

Kenelle kellot soivat

Ukrainan kriisi. Gazan tilanne. Syyrian pakolaiset. Kiinan maanjäristys. Afrikassa riehuva Ebola…

Maailmalta kantautuvien uutisten edessä voimattomuuden tunne on pahimmillaan lamauttava ja kykymme auttaa rajallinen. Voiko yksittäinen ihminen itse asiassa tehdä juuri mitään?

Itse lahjoitan rahaa joka kuukausi kolmelle eri hyväntekeväisyysjärjestölle. Moni sanoo, ettei siinäkään ole mitään järkeä ja kyseenalaistaa, menevätkö rahat edes oikeaan osoitteeseen.

Myönnän toki, ettei yhden ihmisen panoksella ehkä ole käänteentekevää vaikusta yhdenkään kaukana asuvan tuntemattoman elämässä. Mutta pienistä puroista muodostuu iso virta. Haluan uskoa, että on paras edes yrittää tehdä jotain. Toisaalle katsominen ja selän kääntäminen olisi huonompi vaihtoehto. On tehtävä valintoja.

Todelliset sankarit ovat jossain tuolla maailmalla. Avustustyöntekijät, jotka rohkeasti oman henkensä vaarantaen menevät kaikkein pahimpiinkin paikkoihin. Siihen nähden minun panokseni on mitätön. Mutta uskon, että sankarien lisäksi tarvitaan myös mahdollistajia. Yksittäisiä ihmisiä, jotka kantavat oman kortensa kekoon.

Itse asiassa minua kiinnostaa ajatus niin sanotusta perhosvaikutuksesta. Vaikuttavatko pienetkin teot yllättävästi lumipallon lailla edetessään…? Sosiaalinen media näyttää tässäkin suhteessa muuttaneen maailmaa. Tieto avun tarpeesta liikkuu aiempaa nopeammin ja sitoutua voi vain hetkeksi. Tällaista vaikuttamista on myös vaikea hallita tai rajoittaa.

Minun roposeni tukevat jatkossakin työtä ihmisoikeuksien, katastrofiavun ja luonnonsuojelun hyväksi. Koska uskon kellojen soivan meille kaikille.

”Yksikään ihminen ei ole saari, täydellinen itsestään;
jokainen on pala mannermaata, kokonaisuuden osa;
 jos meri huuhtelee mukaansa maakimpaleen, niin Eurooppa pienenee vastaavasti, samoin kuin pienenee niemimaa ja myös maatila, joka kuuluu sinun ystävillesi tai sinulle itsellesi;
jokaisen ihmisen kuolema vähentää minua, sillä minä sisällyn ihmiskuntaan;
äläkä sen vuoksi konsanaan lähetä kysymään, kenelle kellot soivat;

Ne soivat sinulle.”

- John Donne -

Tiina Neuvonen
liittomarkkinointipäällikkö

Kategoria(t): Uncategorized | Avainsanat: , , | Jätä kommentti

Miten lyhyt onkaan ihmisen muisti?

Kesäkuun ilmoja päivitellessä on useaan kertaan tuntunut siltä, ettei ikinä ole ollut näin kylmä. Samalla jo unohtui, että huhtikuu ja iso osa toukokuuta oli aivan järjettömän upeaa, valoista ja poikkeuksellisen lämmintä keliä. Huhtikuussa siis surin jo etukäteen, miten kaikki kesäkukat kukkivat ennen aikojaan ja heinäkuussa, sitten lomalla on enää isot määrät heinää ja lehtivihreää tarjolla. Kuinkas kävikään? Nyt odottelen kärsimättömästi kesä-heinäkuun taitteessa, että saisin pionit kukkaan joka puolella pihaa. Ehtivätköhän edes kaikki kukkia kesän aikana?

Jälkikasvun tempoillessa murrosiän kynnyksellä sitä vanhempi päivittelee, että tuleekohan noista ikinä harkitsevia, ajattelevia ja vastuullisia aikuisia. Kun sitten hieman pinnistelee, muistaa ehkä itse käyneensä läpi samat kasvukivut ja kokeilut – ja kuitenkin on elämässä tähän saakka selvitty. Pelasimme eräänä iltana peliä, jossa käytiin läpi murre- ja slangisanoja, sananparsia, yhdyssana-arvoituksia jne. Oikein yllätyin ja samalla olin todella mielissäni siitä (minun kasvattamia!), miten laaja tietopohja nuorilla on!

Työssäni olen tekemisissä vakuutusten myynnin parissa. Välillä minusta tuntuu siltä, että meillä on aina kalleimmat hinnat ja haastavimmat tilanteet tehdä kauppaa. Taas, kun menen enemmän itseeni ja kokemuksiini, muistan, että aiemmin ollessani vakuutusalan toisella työnantajalla, tunne myyntihenkilöstöön kuuluvana oli aivan sama! Miten on mahdollista, että kaikilla on aina kalleimmat hinnat ja haastavimmat tilanteet?

Nyt, vuosiloman kynnyksellä on hyvä hieman terävöittää muistiansa ja löytää muutama ilonaihe, jotka tahtovat niin nopeasti unohtua. Menköön tämä lista vaikkapa näin: Minulla on fiksua jälkikasvua, joka oppii elämästä joka päivä. Meillä on Turvassa ihan tutkitusti kilpailukykyiset hinnat ja alan tyytyväisimmät asiakkaat. Minulla on piha täynnä kukkivia kasveja läpi koko kesän, koska luonto osaa säätää siten, että saan nauttia koko lomani ajan väriloistosta ja vielä vähän sen jälkeenkin.

Onnistunutta ja muistirikasta kesää kaikille!

Riitta Yliviikari
palvelujohtaja

Kategoria(t): Uncategorized | Avainsanat: , , , , | Jätä kommentti

Muuttoa valmistellessa

Perheemme on pienenemässä kun esikoinen lähtee opiskelemaan ja muuttaa omilleen syksyllä. Näin ollen lähdimme katselemaan pienempää asuntoa ja olemme kesällä muuttamassa 23 vuoden tauon jälkeen takaisin Tampereelle.

Olen aloittanut varaston ja lipastojen läpikäymistä hyvissä ajoin. Hyvä niin, koska ihan fyysiseen tekemiseenkin menee aikaa, mutta erityisesti aikaa saa kulumaan fiilistelyyn. Aivan oma osastonsa on lasten askartelut ja valokuvat. Aivan loistavia muistoja nousee esiin äitienpäiväkorteista ja isänpäiväaskarteluista. Kovalla vaivalla työstetyt teokset saavat edelleen hymyn huulille – ja välillä kieltämättä myös tipan silmään.

Valokuvakansioita tai laatikoita ei pitäisi avata lainkaan. Lauantaina siivoillessani löysin valokuvan vuodelta 1992. Kuvassa puolisoni seisoo pyyhkeen päällä omituisissa vaatteissa, päässään kalsarit turbaanina ja vierellään topakka 6-vuotias kummityttöni letit sojossa. Pitkän muistelun jälkeen päädyimme siihen tulokseen, että kuvassa on lentävä matto ja joko Aladdin ja prinsessa tai pullon henki ja apina. Veikkaamme jälkimmäistä.

Kaveriporukan kuvista löytyy suunnaton voima ja yhteisyys. Samalla porukalla olemme juhlineet vaput, juhannukset ja uudet vuodet jo kahdeksankymmentäluvun lopulta. Kolmen pariskunnan kokoonpanosta on muodostunut 14 hengen tiivis yhteisö.

Olen luullut, että tämä fiilistely on erityisen tyypillistä lähinnä meille naisille. Ihanan poikkeuksen teki puolisoni, joka löysi varastoa siivotessaan pikkuriikkisen tiikerisalvarasian. Sitä ei saa missään nimessä hukata, koska se on palkinto ensimmäiseltä Ruotsin rastiviikolta. Silloin ei Suomessa vielä moista ihmevoidetta löytynyt.

Kesäloma kuluu osittain pakatessa ja purkaessa, mutta hienointa ovat uudet mahdollisuudet ja uudet avatut ovet.

Tamperelaistumista odotellessa,

Minna Metsälä
toimitusjohtaja

Kategoria(t): Uncategorized | Avainsanat: , , | Jätä kommentti

Kevätsiivousta

Vähän aikaa sitten oli kesä, ja nyt se on taas ihan kohta täällä. Siitä tietää, että ikää karttuu. Lapsena kesän odotus tuntui lohduttoman pitkältä.

Keväällä valmistaudutaan kesään ja silloin meillä siivotaan. Kevätaurinko näyttää pölyn, hämähäkinseitit ja sateiden ja noen täplittämät ikkunat. Seinät ja katot pyyhin kostealla ja siinä samalla päättyy kynttilä- ja takkakausi. Imuroin pölyt koristetiiliseinästä ja kuuraan lattiatkin. Ikkunoiden pesu saa odottaa kuopuksen valmistujaisjuhlaa edeltävälle viikolle, etteivät kevätsateet sotkisi vastapestyjä pintoja.

Ohi ovat ne ajat, jolloin jouluksi suursiivosin talon kellarista ullakolle. Tuohon aikaan siivosin myös joka torstai valmistautuen viikonloppuun. Lasten synnyttyä siivouspipo höllentyi ja tarkka aikataulutus jäi, kun oli parempaa tekemistä ja omat aikataulut jotenkin katosivat tästä maailmasta. Nyt jouluksi riittää vähän perusteellisempi imurointi, jos sitäkään. Ja muulloin siivoan silloin kun jaksan tai ehdin – tai silloin kun ahdistaa. Kokeilkaapa vain, musiikki soimaan ja hihat heilumaan, johan väistyvät arjen surut – ainakin hetkeksi! Sen jälkeen on lupa onnitella itseään reippaudesta ja samalla voi ihailla puhdasta jälkeä – hetken verran.

Toivotan lukijoille aurinkoisia kevätpäiviä!

Eija Räsänen
palvelujohtaja

Kategoria(t): Uncategorized | Avainsanat: , , | Jätä kommentti

Mikä onkaan perheelle tärkeää?

Suomessa henkilövakuutukset, etenkin henkivakuutukset, eivät ole yhtä yleisiä kuin muissa länsimaissa. Finanssialan keskusliiton teettämän vakuutustutkimuksen (2012) mukaan 41 % kotitalouksista on henkivakuutus kuoleman varalta. Tarpeelliseksi sen, ainakin perheille joilla on lapsia ja/tai lainaa, katsoo kuitenkin peräti 83 % vastaajista. Tuo 41 % ei kata kaikkia asuntovelkaisia tai lapsiperheitä.

Kannattaakin pohtia, onko perheen vakuutusturva riittävä, jos vakuutettuna on koti ja vaikkapa ajoneuvot, mutta eivät perheen äiti ja isä. Omaisuusvahingot voivat pahimmillaan pahasti romuttaa perheen taloudellista turvallisuutta. Lienee kuitenkin selvää, että vielä pahemmin se kärsii, jos toinen puoliso yllättäen kuolee.

Vaikeistakin asioista pitäisi jaksaa olla kiinnostunut. Vaikka kuoleman mahdollisuuden ajatteleminenkin omalle tai läheisen kohdalle saattaa olla ahdistavaa, niin tapaturmia kuin yllättäviä sairastumisia osuu kuitenkin monen perheen kohdalle joka vuosi. Edes nuori ikä ei niiltä suojele.

Vakuutusalan ammattilaiset pyrkivät aina vakuutuskeskusteluissa varmistamaan asiakkaalta, että myös henkivakuutusasiat ovat kunnossa. Tiedän, että kaikki asiakkaat eivät kuitenkaan halua edes keskustella sellaisesta mahdollisuudesta, että jotakin traagista voisi tapahtua. Traagisinta kuitenkin on, jos se pahin kaikesta huolimatta tapahtuu. Surun tai järkytyksen määrää henkivakuutus ei tietenkään vähennä, mutta taloudellisesti turvatussa tilanteessa perheen toipumiselle lienee kuitenkin edes hieman paremmat edellytykset.

Muutoinkin kannattaisi jopa yhteiskunnallisella tasolla pohtia, kuinka kansalaisten vakuutusosaamista voisi parantaa. Saman vakuutustutkimuksen mukaan kun aivan liian monella suomalaisella on turhan ruusuinen kuva siitä, mitä turvaa tarjoaa suomalainen hyvinvointiyhteiskunta, ja mistä jokainen kansalainen joutuu itse kantamaan vastuun.

Janne Mäkinen
viestinnästä vastaava palvelujohtaja

Kategoria(t): Uncategorized | Avainsanat: , , , | Jätä kommentti