Pessimistin kesäloma

Pessimistin ei kannattaisi pitää kesälomaa ollenkaan, sellainen riskikeskittymä loma-aika nimittäin on. Lomalaista vaanivat ainakin tapaturmat, liikenneonnettomuudet, myrskyt, haaksirikot, matkasairaudet, varkaudet ja ties mitä. Kun oikein huono onni käy, kaikki edellä mainitut mahtuvat yhteen lomaan.

Se oli viitisen vuotta sitten. Kaksihenkinen perheemme pakkasi loman ensimmäisenä päivänä auton ääriään myöten täyteen tavaraa, jonka tarpeellisuusaste vaihteli lähtöhetkellä välttämättömän ja ”tätä ilman loma ei ole oikea loma” – välillä. Matkakohteeseen eli Lapissa sijaitsevaan lomamökkiin päästyämme puolet oli turhaa ja ilman sitä toistakin puolta olisi voinut lomaa viettää. Mutta se on toinen tarina.

Pakkaaminen sujui hyvin, emme ehtineet ottaa kuin yhden avioeron ennen kuin Ford (aivan, ei auto vaan voordi) oli valmis lähtöön. Tappioina siihen mennessä oli yksi kattoboksin saranan väliin litistynyt uistinvapa.

Ensimmäisen päivän aikana ajelimme rennolla lomalaisen vauhdilla (suurin sallittu + 5 km/h) Ouluun, jossa oli vuorossa ensimmäinen yöpyminen. Tai siis piti olla. Hotelli oli kadottanut varauksemme ja kun tässä ”Pohjois-Skandinavian pääkaupungissa” oli meneillään riittävästi seminaareja, kokouksia ja festivaaleja, kaikki muutkin hotellit olivat täynnä. Jatkoimme matkaa Kemiin, joka on hieno kaupunki, mutta tarjoaa ehkä kuitenkin aavistuksen vähemmän tekemistä kuin Oulu.

Toisena päivänä tarkoitus oli ajaa perille asti eli Ivaloon. Aikomukseksi jäi, kun Napapiirin jälkeen poro eli puolikesy tunturipeura (Rangifer tarandus tarandus) tutustui automme keulaan kuolettavalla tavalla. Porolta meni henki ja voordilta keula. Sitä korjailtiin heti seuraavana päivänä Rovaniemellä.

Ivaloon pääsimme ajoissa eli yhden päivän myöhässä. Kun mökkimme oli saaressa, tyssäsi matka siihen, että Inarinjärvellä oli täysi myrsky. Mutta hei! Kuka nyt oikeasti haluaisi olla omassa rauhassa isossa kelomökissä, kun aikaa voi viettää myös leirintäalueen lautamökissä?

Saareenkin pääsimme, mutta mökin omistajan kuskaamana, eikä vuokraamallamme moottoriveneellä, sillä myrskyn aikana kyseinen vene oli ottanut ja uponnut. Oli se nostettukin, mutta veneen sähkölaitteet ottivat sen verran itseensä, että me saimme viettää pari viikkoa soutuveneen airoissa.

Lyhennän tarinaa hieman tässä kohdassa, sillä loman keskivaiheille todellakin osui pari päivää, jolloin meille ei sattunut mitään pahaa. Tai kuinka sen nyt ottaa, sillä niille päiville osuivat sateet, joiden jälkeen taivaan peittivät ennennäkemättömän sakeat sääskipilvet. Mutta joka tapauksessa, muutoin meni mukavasti, mitä nyt kaasu loppui jääkaapin pullosta.

Kun emme soutamalla jaksaneet lähteä kauppaan, söimme mitä jäljellä oli ja mitä uskalsimme. Ja hyvältä maistui, mutta ilmeisesti bakteerikanta oli kasvanut niin suureksi, että seurauksena oli julmettu vatsatauti. Voin kertoa, että todellinen extremelaji on kilpasoutu ison järvenselän yli kovassa vatsataudissa. Soutuveneessä kun ei ole vessaa.

Kotimatka sujuikin sitten ihan kivasti. Kotonakin olivat kukat kasteltuna ja paikat muutoin kunnossa, mitä nyt murtovarkaat olivat käyneet kellarikomerossa.

Nauttikaa lomasta!

Janne Mäkinen
palvelujohtaja

This entry was posted in Uncategorized and tagged , , . Bookmark the permalink.

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s