Tehdään yhdessä hyvää – tämä tippa ei tapa

kädet

Stressin kokeminen ja sen sietokyky ovat varsin henkilökohtaisia ominaisuuksia. Samankaltaisessa tehtävässä toimivat henkilöt saattavat stressaantua aivan eri tavalla paineen alla. Totta kai jokaisen muu elämäntilanne vaikuttaa myös työstressin hallintaan. Siviilielämän puolella sairastuminen, avioero, läheisen kuolema tai työttömyys ovat selkeästi tunnistettavia stressin aiheuttajia.

Viime aikoina olen lukenut artikkeleita, että kokemus siitä, että voi tehdä hyvää, auttaa stressinhallinnassa. Ehkä siksi osallistuminen vapaaehtoistoimintaan, rahan tai tavaran lahjoittaminen hyvään tarkoitukseen tai muu hyvän tekeminen on yleistynytkin.

Yksi hyvä ja helppo tapa tehdä hyvää on SPR:n verenluovutus. Jos olet terve ja veriarvosi ovat kohdallaan, suhteellisen pienellä vaivalla ainakin isommilla paikkakunnilla pääset luovuttamaan verta omalla aikataulullasi. Itselläni on luontaisesti korkeat veriarvot ja olen aktivoitunut käymään Tampereella Rautatiekadulla kolmen kuukauden välein. Mieluusti jaan tätä hyvää myös muille.

Turvassa verenluovutus on ollut talon tapa jo vuosikausia. Aikaisemmin yritimme järjestää yhteiskyytejä, mutta se on haasteellista kokousten, lomien, sairauksien ja muiden viidakossa. Joskus meillä kävi myös SPR:n väki kylässä ja järjestimme verenluovutustapahtuman täällä Turvassa. Perustamme nyt oman VeriRyhmän SPR:n ohjeiden mukaisesti. Näin voimme luovutuksen yhteydessä yhteisöllisesti kuitata kuuluvamme Turvan omaan VeriRyhmään.

Entä sinun työpaikkasi, harrastusporukkasi tai muu yhteisö, lähdettekö mukaan?


Minna Metsälä

toimitusjohtaja

Kategoria(t): Uncategorized | Kommentoi

Sitä saa, mitä tilaa

b_shutterstock_96758698

Vaikka usein kuulee muuta väitettävän, tavallisten kansalaisten mielipiteet, arvot ja elämän valinnat kiinnostavat monia. Meille yrityksille niin omien asiakkaidemme kuin koko suuren yleisön mielipiteet ja kokemukset koskien tuottamiamme palveluja ovat suorastaan rahanarvoista tietoa.

Pysyäksemme suomalaisten pulssilla, teemme ja teetämme monenlaisia tutkimuksia. Puhtaasti gallupien varassa tuskin montaakaan päätöstä tehdään, mutta niin sanotun suuren yleisön mielipide yhdistettynä muutamaan muuhun tietoon muodostaa jo kestävän pohjan vaikkapa tuotekehitykselle.

Mutta aina ei olla suoraan kaupallisella asialla. Kansalaisten mielipiteitä kysytään myös yhteiskunnallisiin asioihin liittyen. Näitä tutkimuksia teettävät niin media, tutkimuslaitokset kuin poliittiset puolueet. Tämän kesän tyypilliset aiheet ovat liittyneet pääministeri Sipilän esittämään yhteiskuntasopimukseen ja hänen hallituksensa ohjelmaan.

En ota kantaa sen paremmin hallitusohjelmaan kuin yhteiskuntasopimukseenkaan, mutta niitä koskevia mielipidemittauksia on ollut mielenkiintoista seurata. Kun kansan ääntä kuunnellaan tutkimuksen avulla, voidaan aidosti sanoa, että sitä saa mitä tilaa. Itsekin tämän havaitsin, kun sain vastata erääseen tutkimukseen.

Perustietojen jälkeen mentiin asiaan. ”Mitä mieltä olet turhan säätelyn purkamisesta? ”

Kerroin, että mielestäni turhan säätelyn purkaminen on hyvä juttu, kunhan minä saan päättää, mikä on turhaa ja mikä ei. Kyselijällä meni sormi suuhun. ”Siis kannatat vai etkö?” Vastasin, että sekä että. Sormi pysyi suussa. Selitin, että moni normi voi olla esimerkiksi työantajan mielestä turha, mutta saattaa olla olennainen osa työntekijän työturvallisuutta tai –viihtyisyyttä. Että olennaista ei ole se, puretaanko normeja vai ei, vaan se, mitä normeja puretaan.

”No nyt ei taida aika riittää tämän tutkimuksen loppuun suorittamiseen, kiitos vaan aktiivisuudesta ja hyvää kesää!” Kiitos vaan sinullekin.

Tutkimusten mukaan reilu enemmistö suomalaisista haluaa lapsille maksuttoman ja laadukkaan koulutuksen, vanhuksille laadukkaan ja arvokkaan hoidon ja turvan, kaikille hyvän ja vaivattoman terveydenhoidon, uskottavan maanpuolustuksen ja riittävästi virkavaltaa turvallisuuden takeeksi. Halutaan maanteiden pinnoitteet paremmiksi ja pari uutta siltaa. Ja halutaan kovin monta muutakin asiaa.

Ja pienempi veroprosentti ja enemmän rahaa omaan kulutukseen. Huh huh.

Hölmömpikin näkee edellä kerrottujen haluamisten ristiriitaisuuden. On kestämätöntä yrittää syödä kakusta ikuisesti pelkkiä kirsikoita. Tiedän, että fiksustikin muotoiltuja mielipidemittauksia tehdään. Ja parhaissa saa antaa myös avoimia vastauksia. Siitä huolimatta, jos vastaaja ei ole kovin, kovin tarkkana, kyselyn teettäjä saa juuri sellaisia vastauksia kuin itse haluaa.

Janne Mäkinen 
viestinnästä ja markkinoinnista vastaava palvelujohtaja

Kategoria(t): Uncategorized | Kommentoi

Kumileimasimena luoksesi pompin

Kysyttäessä useimmat meistä kokevat työnsä mielenkiintoiseksi, mukaansatempaavaksi ja oikein kerrottuna myös kiehtovaksi. Mistä ei niin kauheasti puhuta, on se jokaisessa duunissa oleva rutiini ja peruspulla, joka erottamattomana osana kuuluu kaikkien meidän arkeen keittiöhenkilökunnasta toimitusjohtajaan. Ainoat tästä rasitteesta vapaat ihmiset ovat varmaankin niitä kallion hipstereitä, ainakin jos uskoo sitä mitä he asiasta Instagram-tilillään kertovat.

Miten jokin työtehtävä muuttuu peruspullasta mielenkiintoiseksi? Työn imua ja innostusta luo ainakin itsenäisyys, vapaus kehittää ja olla mukana kehittämässä. Varmaankin naiivi metafora, mutta muistan lapsuudestani elävästi leikkien ja puitteiden rakentamisen, mutta en yhdenkään leikin tai kisailun lopputulosta. Erityisellä lämmöllä muistelen erään bmx-hyppyrin (natiiveille hyndä) nokkaa Vantaan Rajakylässä, paikassa jossa en olisi kypsässä 6-vuoden iässä edes saanut olla. Mutta se porukan into ja palo hyppyrin keulan vahvistamiseksi ja korottamiseksi… Rehellisyyden nimissä en tainnut siitä koskaan edes uskaltaa ajaa.

Aloin pohtimaan, miten meistä kukin löytää oikeanlaisen työmotivaation. Kaikesta ei pidä nauttia, mutta hommat on pakko tehdä. Usein motivaatio kasvaa, kun tietää, miksi kyseinen asia pitää tehdä ja miten se auttaa omassa tehtävässä ja työnantajan menestyksessä. Tämä taas tapahtuu parhaiten silloin, kun ihmiset otetaan mahdollisimman aikaisessa vaiheessa mukaan kehittämiseen ja muutokseen. Ottakaa siis omassa työssänne muutokset ja hankkeet ajoissa puheeksi myös isomman porukan kesken. Osallistamalla voi saavuttaa mahtavia tuloksia ja muutosvastarintakin on vähäisempää.

Lakimiehen roolissa edellä mainittu pitää mitä suurimmassa määrin paikkaansa. Ei ole yksi tai kaksi kertaa kun työssä tai siviilissä jokin asia tulee puheeksi vasta sen jälkeen kun kyseinen asia on jo tehty. Siinä vaiheessa lakimies ei voi enää muuta tehdä kuin antaa henkistä tukea ja vastapuolen kantokyvystä riippuen ladella tehdyn sopimuksen sudenkuopat ja riskit, jotka parhaassa tapauksessa olisi suunnittelemalla voitu välttää. Joten jos jokin asia vaatii juristin konsultoimista, niin tehkää se jo suunnitteluvaiheessa – lakimiehestäkin on motivoivampaa olla mukana riittävän aikaisessa vaiheessa eikä toimia vain hyväksymisvaiheen kumileimasimena.

Antti Kolkka
lakiasiainpäällikkö

Kategoria(t): Uncategorized | Avainsanat: , , | Kommentoi

Viimeinen suvivirsi

Meidän perheen elämä saa lauantaina uuden käänteen. Kuopus valmistuu ylioppilaaksi ja Tampereen Yhteiskoulun lukion viimeinen kevätjuhla päättää yhden vaiheen niin nuoren kuin vanhempienkin elämässä. Äidin näkökulmasta luopuminen ja irti päästäminen on hienoa ja haikeaa. Suvivirren aikana minulla ei riitä nenäliina vaan tarvitsen itkuherkkänä ihmisenä avukseni pesuvadin.

Samalla kun nuori aikuistuu ja lähtee omilleen, on myös isojen valintojen paikka.

Sukulaiset ja ystävät ovat taatusti kysyneet jokaiselta meistä nuorempana, mitä sinusta tulee isona. Ensimmäisiä kysymyksiä kysytään usein jo aika pieneltä lapselta ja vastaukset saattavat olla huvittavia tyyliin ”lakaisen lakaisinkoneella” tai kuten meidän lapsilla ”puhelin” (oli juuri oppinut sanomaan ärrän ja pirisemään).

Koulun päättyessä ja opintojen alkaessa näitä kysymyksiä esitetään jo vakavammalla mielellä: mille alalle suuntaudut? Haetko turvallisempia ja varmempia ratkaisuja aloilta, joissa todennäköisesti aina riittää töitä: logistiikka, terveydenhoito ja hoiva-alat tai eläintenhoito. Vai arvostatko enemmän kulttuuria ja humanistia aloja vaikka leipä ei olisikaan niin leveä ja turvattu?

Luin juuri suomalaisesta naisesta, joka on kouluttanut itsensä klovniksi Ranskassa. Tällaisesta perinteisestä valkokaulustyöläisestä saattaisi tuntua vähän holjalta, jos oma lapsi kertoisi uratoiveenaan tavoittelevansa klovnin uraa. Samalla kuitenkin iloisena katson ympärilleni: maailma on mahdollisuuksia täynnä tehdä itsensä myös työmaailmassa suoritetuilla valinnoilla onnelliseksi. Nyky-yhteiskunta tuntuu myös sallivan hieman enemmän itsensä etsimistä kuin aikanaan, kun itse tein valintojani. Silloin pääsääntöisesti siirryttiin toisen asteen opintojen jälkeen putkeen, josta valmistuttiin taskussa melkoinen määrä opintolainaa.

Kovin tarkkoja ohjeita ja neuvoja ammatinvalinnasta ei meidän vanhempien taida kannattaa yrittää antaa. Yhteiskunnan ja työn kehittyminen on niin vauhdikasta, että emme todennäköisesti edes osaa ohjata nuoriamme kaikkien niin vaihtoehtojen pariin, jotka työllistävät ja elättävät kymmenen ja kahdenkymmenen vuoden kuluttua.

Toivon kaikille nuorille valmistuville onnellista tulevaisuutta ja meille vanhemmille viisautta antaa siipien kantaa.

Minna Metsälä
toimitusjohtaja

Kategoria(t): Uncategorized | Avainsanat: , | Kommentoi

Valitse kanavasi, asiakas!

blogi

Moderni aika ja erityisesti digitalisoituminen on tuonut meille kuluttajille kokonaisen leegion tapoja pitää yhteyttä tai käyttää valitsemiemme yritysten palveluita. Kun ennen aikaan marssittiin yrityksen toimipisteeseen hoitamaan asiaa, laitettiin kirje postiin tai soitettiin puhelimella, hoituvat monet asiat nyt verkossa. Tai sitten asiaa hoidetaan edelleen puhelimessa, mutta nyt keskustellaankin (lue=asioidaan) tietokoneen kanssa.

On suorastaan pakko kertoa erinomainen esimerkki paljon parjatun teleyrityksen hienosta puhelinpalvelusta. Pelätyn vartin odotusajan sijasta puheluuni vastasi robotti ehkä 10 sekunnin odotuksen jälkeen. Koko asia (kadonneen PUK-koodin korvaaminen ja mykän puhelimen herättäminen henkiin) sujui puheen tunnistavan automaatin ja tietokoneen välityksellä alle kahden minuutin. Kohtelias kone jopa kiitteli soitosta!

Arvostan ennen kaikkea henkilökohtaista palvelua, mutta nykymaailmassa on usein turvautuminen koneelliseen palveluun. Eikä siinä mitään; toimiva ja nopea kone voittaa aina odottelun.

Arvostan kuitenkin myös helppokäyttöisiä ja monipuolisia sähköisiä palveluja. Haluan hoitaa mm. pankkiasiani mahdollisimman pitkälle netin välityksellä – niin kuin varmasti suurin osa suomalaisista. Samoin on laita vakuutusasioiden.

Vaikka sähköinen asiointi olisi tehty kuinka helpoksi tahansa, toimii palvelu aina yhdellä tavalla, eikä se voi ennustaa kaikkia asiakkaan pulmatilanteita. Siksi sähköistä asiakaspalvelua käyttäessä tulee joskus vastaan tenkkapoo – mitäs tuohon vastaisin, tai mitä tuolla tarkoitetaan? Jos apua joutuu hakemaan puhelimesta, kärsii koko ajatus verkkopalvelusta totaalisen inflaation.

Näissä kysymyksissä upea väline on koko ajan yleistyvä chat-palvelu. Turvakin otti chatin käyttöön tunnistettujen asiakkaiden verkkopalvelussa. Eli vaikkapa verkossa vahinkoilmoitusta täytettäessä voi kysyä neuvoa lähes reaaliaikaisesti. Chat myös yhdistää hienolla tavalla sähköisen ja henkilökohtaisen palvelun.

Verkossakaan ei tarvitse olla kylmä ja etäinen!

Janne Mäkinen
Kirjoittaja on Turvan viestinnästä ja markkinoinnista vastaava palvelujohtaja.

Kategoria(t): Uncategorized | Avainsanat: , , | Kommentoi

Mummo nurin

Äitini täyttää ensi vuonna 80 vuotta. Hän on katajamaisen sinnikäs tyyppi, käy joogassa, organisoi pienen metsäpalstansa hoitoa, hiihtää tunturissa, hoitaa siirtolapuutarhapalstaansa, vesijumppaa ja tekee verkostomyyntiä. Pari päivää sitten hän soitti ja kertoi kaatuneensa kerrostalon rappusissa. Kompastui tai huippasi, ei oikein tiedetä miksi näin kävi. Kun hänet oli viety sairaalaan, arvatkaapas kenelle hän ensimmäisenä soitti. No naapurille tietysti, pyysi siivoamaan verijäljet rappusista. Oikea olkapää murtui useasta kohdasta ja leikkaus on edessä.

Näissä tilanteissa joutuu lähestulkoon miettimättä hoitamaan juoksevia asioita. Missä ovat silmälasit, kännykkä, lompakko ja avaimet? Kuka kastelee kukat, maksaa laskut, tyhjentää jääkaapista pilaantuvat ruuat ja pyytää verottajalta lisäaikaa veroilmoituksen jättämiseen? Saammeko hänelle kotiapua, että hän leikkauksen jälkeen pärjäisi yksin vasenkätisenä kotonaan? Tämän lisäksi on vielä huoli: miten hän jaksaa, millä mielellä odottaa leikkausta yksin sairaalan sängyssä.

Onneksi ei käynyt pahemmin. Istun äidin sängyn vieressä ja selaan hänen kalenteriaan.  Vitsailemme siitä, että nyt hän sai pakollisen lepotauon – kalenterimerkintöjä riittää. Tähän tilanteeseen sopii hyvin Tuula Amberlan laulu Auto sammui maantien laitaan. Äiti on nyt maantien laidalla parkissa hetken aikaa.

Ja sitten tulee mieleen se kysymys: oliko sinulla vakuutus?

Eija Räsänen
Palvelujohtaja

Kategoria(t): Uncategorized | Avainsanat: , , , , , | Kommentoi

Työniloa – oikeesti :)

Aamu Helsingissä on aurinkoinen. Hiekanjyvät katupölystäkään eivät haittaa. Kohta ne on siivottu. Kävelen töihin. Reitti on huikea – Museokatu, Kansallismuseo, Finlandiatalo, Eduskuntatalo, Musiikkitalo, Sanomatalo, Rautatieasema, Kansallisteatteri, Kasvitieteellinen puutarha, Pitkäsilta. Ja siinä se on; uusi työpaikkani. Talon katolla kello ja lämpötila vuorottelevat viestillään. Ikkunoiden teippausviesti kutsuu nauttimaan parhaasta palvelusta.

Olen ollut Turvassa nyt kaksi kuukautta. Joka päivä, kymmeniä kertoja päivässä, olen omituisen ongelman edessä. Minulta kysytään miten viihdyn? Onnistuiko hyppy uuteen? Ongelmani on kummallinen sen vuoksi, että minun on liian monille kysyjille hieman piiloteltava kuinka huikean onnellinen olen olostani ja työstäni Turvassa. Moni tuttavani on työpaikallaan tälläkin viikolla saanut kuulla, että ei enää kelpaa. Ja että ei pidä ottaa potkuja henkilökohtaisesti. Miten sitten?

Olen ylpeä uudesta työnantajastani monella tavalla. Henkilökohtaisesti eniten siksi, että yrityksen päättäjillä oli rohkeutta ja viisautta palkata 59-vuotias nainen vastaamaan keskeisistä liittoasiakkuuksistaan. Tiedän, että olen ammattilainen. Niin ovat myös sadattuhannet työttömät, jotka aamulla miettivät, miten saisivat päiväänsä merkitystä. Miten murtaisivat ennakkoluulot, jotka voivat kohdistua pelkkään numeroon.

Tunnustan, että olen joskus pitänyt yrityksen arvoja sanahelinänä. Toistensa kaltaisina. Tapettina. Turvassa lupaamme olla asiakaslähtöisiä. Sen on näyttäydyttävä niin, että yhtiö arvostaa työntekijöitään ja huolehtii heistä. Asiakaslähtöisyys toteutuu vain jos työntekijät kunnioittavat ja luottavat työnantajaansa. Johto ei voi olla hyvä, jos alaiset eivät ole hyviä. Potkujen pelko tappaa luovuuden. Ihmiset käpertyvät väistelemään virheitä. Muuttuvat näkymättömiksi.

Turva kulkee vastavirtaan ja rekrytoi. Turvan työtyytyväisyys on erinomaisella tasolla. Uskallamme näyttää tekemisen iloa. Uskallamme luvata parasta palvelua. Rohkenemme olla luovia.

Avaan työpaikan oven Siltasaarenkadulla. Sisältä kuuluu iloinen puheensorina ja nenään tarttuu tuoreen kahvin tuoksu.

Hymyilen. Olen Turvassa.

Sirkka Jukuri
liittoasiakkuuspäällikkö

Kategoria(t): Uncategorized | Avainsanat: , , , , , | Kommentoi