Työniloa – oikeesti :)

Aamu Helsingissä on aurinkoinen. Hiekanjyvät katupölystäkään eivät haittaa. Kohta ne on siivottu. Kävelen töihin. Reitti on huikea – Museokatu, Kansallismuseo, Finlandiatalo, Eduskuntatalo, Musiikkitalo, Sanomatalo, Rautatieasema, Kansallisteatteri, Kasvitieteellinen puutarha, Pitkäsilta. Ja siinä se on; uusi työpaikkani. Talon katolla kello ja lämpötila vuorottelevat viestillään. Ikkunoiden teippausviesti kutsuu nauttimaan parhaasta palvelusta.

Olen ollut Turvassa nyt kaksi kuukautta. Joka päivä, kymmeniä kertoja päivässä, olen omituisen ongelman edessä. Minulta kysytään miten viihdyn? Onnistuiko hyppy uuteen? Ongelmani on kummallinen sen vuoksi, että minun on liian monille kysyjille hieman piiloteltava kuinka huikean onnellinen olen olostani ja työstäni Turvassa. Moni tuttavani on työpaikallaan tälläkin viikolla saanut kuulla, että ei enää kelpaa. Ja että ei pidä ottaa potkuja henkilökohtaisesti. Miten sitten?

Olen ylpeä uudesta työnantajastani monella tavalla. Henkilökohtaisesti eniten siksi, että yrityksen päättäjillä oli rohkeutta ja viisautta palkata 59-vuotias nainen vastaamaan keskeisistä liittoasiakkuuksistaan. Tiedän, että olen ammattilainen. Niin ovat myös sadattuhannet työttömät, jotka aamulla miettivät, miten saisivat päiväänsä merkitystä. Miten murtaisivat ennakkoluulot, jotka voivat kohdistua pelkkään numeroon.

Tunnustan, että olen joskus pitänyt yrityksen arvoja sanahelinänä. Toistensa kaltaisina. Tapettina. Turvassa lupaamme olla asiakaslähtöisiä. Sen on näyttäydyttävä niin, että yhtiö arvostaa työntekijöitään ja huolehtii heistä. Asiakaslähtöisyys toteutuu vain jos työntekijät kunnioittavat ja luottavat työnantajaansa. Johto ei voi olla hyvä, jos alaiset eivät ole hyviä. Potkujen pelko tappaa luovuuden. Ihmiset käpertyvät väistelemään virheitä. Muuttuvat näkymättömiksi.

Turva kulkee vastavirtaan ja rekrytoi. Turvan työtyytyväisyys on erinomaisella tasolla. Uskallamme näyttää tekemisen iloa. Uskallamme luvata parasta palvelua. Rohkenemme olla luovia.

Avaan työpaikan oven Siltasaarenkadulla. Sisältä kuuluu iloinen puheensorina ja nenään tarttuu tuoreen kahvin tuoksu.

Hymyilen. Olen Turvassa.

Sirkka Jukuri
liittoasiakkuuspäällikkö

Kategoria(t): Uncategorized | Avainsanat: , , , , , | Jätä kommentti

Miksi on kiva olla Turvassa?

Meillä on Turvassa oikeasti aivan mahtava yhteishenki. Esimerkkejä positiivisesta Turva-hengestä voisi keksiä monia, ja yksi niistä onkin seuraava intrassa julkaistu ilmoitus:

Miten teidän yrityksessänne yhteishenki näkyy ja kuuluu?

Minna Metsälä
toimitusjohtaja

Kategoria(t): Uncategorized | Avainsanat: , | Jätä kommentti

Vanhat tavat kunniaan – joskin uudesta syystä

Viime kuukausina on paljon kirjoitettu istumatyön vaarallisuudesta. Moni meistä tekee toimistotyötä ja sen lisäksi istuu iltaisin erilaisissa kokouksissa ja koulutuksissa. Meille turvalaisille hankittiin aktiivisuusrannekkeet, jotka muun muassa huomauttavat, jos istuu liian pitkän ajan yhtäjaksoisesti. On ollut jännittävää huomata, että ranneke todellakin vaikuttaa omiin tottumuksiin.

Eräässä palaverissa viime viikolla olin paljon äänessä ja puhuin myös fläppitaulun vierellä. Oma verenkiertoni pysyi jonkinlaisessa kunnossa, kun taas kuulijat istuivat käytännössä koko päivän. Silloin tuli mieleeni vanha tapa koulussa: kun sai vastausvuoron, piti nousta ylös seisomaan ja kertomaan vastaus. Tämähän on siis ollut edelläkävijämäistä terveysliikuntaa. Silloin sitä muistaakseni perusteltiin enemmän kunnioituksella ja hyvillä tavoilla, mutta siinähän on saanut erinomaista jumppaa samalla. Samoin oli tunnin alkaessa kun opettaja tuli luokkaan: koko luokka nousi seisomaan, hiljeni ja sai erikseen luvan istua.

Jospa mekin aloittaisimme palaverissa seisaaltaan vastaamisen uuden kulttuurin ja saisimme näin edes vähän verenkiertoa ja vireystilaa parannettua. Eikä ehkä niin huono idea olisi sekään, että palaverin alussa nousisimme seisomaan, pysäyttäisimme aivojen jatkuva multitaskingin ja antaisimme itsellemme luvan keskittyä juuri sen palaverin asioihin.

Minna Metsälä
toimitusjohtaja

P.S. Ei muuten ole yksi tai kaksi työkaveria, jotka ovat sanoneet houkutelleensa elämänkumppanin vielä illalla pienelle lenkille, kun aktiivisuustaso olisi jäänyt muuten niin kovin alhaiseksi. Kaikkea ne insinöörit keksivät ja saavat meidät muuttamaan elämäntapojamme terveellisempään suuntaan.

Kategoria(t): Uncategorized | Avainsanat: , , , | Jätä kommentti

Työtön tarvitsee vakuutusturvaa

Talousviisaat pohtivat nyt sitä, nouseeko Suomi taantumasta tänä vuonna vai vasta seuraavana. Lohdullista on ajatella, että taloudellinen nousukausi kuitenkin seuraa taantumaa vääjäämättä – jossakin vaiheessa. Vuosia jatkuneesta talouden matalapaineesta kovimman hinnan ovat joutuneet maksamaan työttömäksi jääneet ihmiset, joiden määrä on edelleen kasvussa.

Jos työttömyys osuu omalle kohdalle, joutuvat useimmat meistä supistamaan menojaan, saadakseen taloutensa tasapainoon. Monen muun kulun ohella saattaa olla, että myös vakuutusmaksut joutuvat tarkastelun alaiseksi. Ja hyvä niin; kun maksukyky muuttuu, on ihan hyvä aika tarkastella myös vakuutusturvaa.

Tulojen supistuessa on tietenkin yleensä tavoitteena supistaa myös menoja. Vakuutusten osalta kannattaa kuitenkin ihan ensi pohtia, mikä on taloudessa tärkeää ja minkälaiseen riskiin on työttömänä varaa. Vakuutusmaksun pienentäminen vakuutusturvan romahduttamisen kustannuksella on aivan erityisen huono ratkaisu.

Työttömällä liikkumavara on taloudessa pieni, ja siksi vahingon sattuessa vakuutus on  erityisen tärkeä. Valitettavasti vahinkoja sattuu myös työttömyysaikana, edes oma lisääntynyt varovaisuus ei niiltä suojaa.

Jos oman kukkaron tilanne kuitenkin pakottaa tekemään muutoksia vakuusturvassa, kannattaa aina kysyä neuvoa vakuutusten asiantuntijalta. Yleensä esimerkiksi kannattaa ennemmin nostaa vakuutuksen omavastuuosuutta kuin lopettaa koko vakuutus. Joskus taas korvaussummaa voi alentaa niin, että vakuutusturva jää edelleen riittävälle tai ainakin kohtuulliselle tasolle. Turvan henkilökunta osaa neuvoa näissä asioissa.

Turva haluaa myös osaltaan kantaa yhteiskunnallista vastuuta, kun työttömyys jatkaa kasvuaan. Jo pitkään on Turvasta saanut korotonta maksuaikaa työttömyyden perusteella. Suomalaisten ammattiliittojen jäsenillä, joita työttömyys on kohdannut, on lisäksi omassa kotivakuutuksessaan aivan erityinen etu; työttömyysaikana Turva ei peri vakuutuskorvauksesta perusomavastuuta.

 Janne Mäkinen
viestinnästä vastaava palvelujohtaja

Kategoria(t): Uncategorized | Avainsanat: , , | Jätä kommentti

Pitäisikö tahtoa enemmän?

Kuva: Shutterstock

Kuva: Shutterstock

Suomalaiset osallistuivat ennennäkemättömällä voimalla sukupuolineutraalin avioliiton oikeuttamiseen – ja vastustamiseen. Oli lähes hämmentävää seurata erityisesti sosiaalisessa mediassa kampanjointia enimmäkseen puolesta mutta myös osalla kavereistani vahvasti vastaan. Ottamatta sen kummemmin kantaa itse lakiin, jäin miettimään, pitäisikö meidän ylipäätään tahtoa enemmän.

Luja tahto vie läpi harmaan kiven, opetti jo vanha kansa. Mitä jos alkaisimme tosissamme tahtoa parempaa vanhusten hoitoa? Enemmän huolenpitoa: ateriapalvelun ruoka saisi myös maistua ja tuoksua hyvälle – ei pelkästään sisältää oikean määrä kaloreita ja hivenaineita. Voisiko kodinhoitajan iltasoitto tullakin illalla eikä joku toivottaisi viiden aikaan hyvää yötä.

Pitäisikö nuorison syrjäytymisen estämisen eteen tahtoa yhtä paljon, kuin ensin mainitun lakialoitteen. Onko tasa-arvo- ja ihmisoikeuskysymys myös se, että kaikille nuorille annettaisiin säälliset eväät elämässä selviytymiseen.

Nämä ovat vaikeita asioita ja vaativat enemmän taloudellisia resursseja kuin avioliittolaki.

Silti haluaisin tahtoa näitäkin enemmän.

Toivotan kaikille blogin lukijoille onnea, terveyttä ja tahtoa vuodelle 2015.

Minna Metsälä
toimitusjohtaja

Kategoria(t): Uncategorized | Avainsanat: , , , , , | Jätä kommentti

Voisiko olla toisin?

 

Ensin telefaxin (muistaako kukaan?) ja sitten kännyköiden ja sähköpostin tulo muutti työelämän käyntinopeutta pysyvästi. Enää ei oikeastaan ole kiireetöntä asiaa, vaan kaikkeen halutaan vastaus nyt tai heti, jos ei jo eilen. Sosiaalisen median vyöryminen myös työelämän kommunikaation kanaviksi nopeutti rytmiä entisestään. Sähköpostikin on jo liian hidasta, vastaus halutaan on-line.

Asiakkaan kannalta nopea palvelu on tietenkin hyvä asia, ja on palveluyritysten (myös Turvan) asia kehittää omia palvelujaan vastaamaan ajan ja kuluttajien haasteisiin. Työelämän sisäisessä kommunikaatiossa jatkuva kellotaajuuden nopeutuminen alkaa kuitenkin saavuttaa jo lakipisteensä. On-line-viestinnässä vastaaja ei enää saa käyttää omaa harkintaansa asioiden priorisoimisessa. Kun linjalla halutaan jututtaa sinua juuri nyt, saatat jättää vaikkapa kirjoitustyösi kesken. Jos et ole muistanut asettaa itseäsi ns. ”punaiselle”, sinulle huhuillaan lankoja pitkin kesken tärkeän palaverin. Olet verkossa ja linkittyneenä kaiken aikaa, ellet itse muista tai viitsi sulkea itseäsi verkkojen ulkopuolelle.

Viestinnän ammattilaisena minä sekä pidän että vihaan tätä elämäämme aikaa, siis viestinnän kannalta. Pidän itse hektisyydestä ja haluan saada tietoa nopeasti ja useita erilaisia kanavia pitkin. No, sehän todella toteutuu tänä päivänä. Mutta valitettavasti samalla viestintä tapaa supistua, pinnallistua ja jopa vääristyä. Hymiöillä ei viestitetä tunteita yhtä hyvin kuin äänensävyillä, eleillä ja koko ruumiinkielellä. 140 merkin twiitit eivät yksinkertaisesti pysty sisältämään määräänsä enempää informaatiota. Office Communicatorit sun muut Lyncit ohjaavat nekin lyhyimpään mahdolliseen ilmaisuun, virheymmärrysten uhallakin.

En haikaile paluuta menneeseen, ja kuten jo sanoin, myös nautin tästä valinnanvapauden ja nopeuden maailmasta median suhteen. Tiedon valtatiellä on kiva olla, kunhan ei jää kenenkään alle. Mutta mitä jos sittenkin… Voisiko kuitenkin olla toisin? Voisiko olla niin, että me itse, eivät suinkaan käyttämämme viestintävälineet, ohjaamme itseämme ja toisiamme aina vain nopeampaan viestintään?

Auttaisiko keino, jota yksi ystäväni käyttää? Hän vastaa kaikkiin kertyneisiin sähköposteihin työpäivänsä ensimmäisen tunnin, kahden aikana. Sen jälkeen hän ei saman päivän aikana sähköpostia avaa. ”Soittavat ne perään, jos asia on kiireellinen”, hän sanoo. ”En tee tätä ylimielisyyttäni vaan siksi, että saisin kaikki muutkin työt kuin sähköpostit, hoidettua niiden vaatimalla tarkkuudella ja tarmolla”, hän jatkaa.

No ei, ei ainakaan minusta olisi tuollaiseen, enkä usko sellaisen tavan missään tapauksessa sopivan asiakaspalveluun voimakkaasti panostavaan Turvaan. Mutta ehkä jotakin tuossa ajatuksessa siitä, että muutkin työt kuin sähköpostit ansaitsevat aikansa ja keskittymisensä, olisi jotakin opiksi otettavaa!

Mitäpä jos tänä jouluna suljettaisiin ne sähköpostit ja somet ja juteltaisiin ihmisten kanssa laitteiden sijaan?

Janne Mäkinen
viestinnästä vastaava palvelujohtaja

Kategoria(t): Uncategorized | Avainsanat: , , , , | Jätä kommentti

Suutarin lasten kengät

Kuva: Shutterstock

Kuva: Shutterstock

Sellaisiahan nyt ei tunnetusti ole olemassakaan tai ainakin henkilökohtaisesti ne ovat minulle täysin tuntematon käsite. Myös joka syksyinen ”talvi yllätti autoilijat”-uutinen on jo suorastaan väsynyt klisee, mutta silti joka kerta niin täyttä totta.

Tänä syksynä tiedotusvälineet kyllä pitivät omalta osaltaan erinomaisen hyvää huolta siitä, että ainakaan täällä eteläisessä Suomessa ensilumi ei voinut tulla yhdellekään autoilijalle yllättäen. Ja luntahan sitten myös tuli ja vieläpä ihan tarkalleen etukäteen ilmoitetussa aikataulussa. Mutta ei hätää, onneksi kaikilla oli jo talvirenkaat alla. Niinpä niin, loput arvaattekin…

Mutta jos vaikka tällä viikolla saisi aikaiseksi… Toisaalta, nythän on taas luvattu plussakeliä pitkälle eteenpäin, joten mitä sitä suotta hosumaan…

Juha Aho
palvelujohtaja

Huom! Kirjoittaja on vakuutusalan ammattilainen ja ääliö, eikä ketään suositella kokeilemaan vastaavaa kotona.

Kategoria(t): Uncategorized | Avainsanat: , , , , | Jätä kommentti