Viimeinen suvivirsi

Meidän perheen elämä saa lauantaina uuden käänteen. Kuopus valmistuu ylioppilaaksi ja Tampereen Yhteiskoulun lukion viimeinen kevätjuhla päättää yhden vaiheen niin nuoren kuin vanhempienkin elämässä. Äidin näkökulmasta luopuminen ja irti päästäminen on hienoa ja haikeaa. Suvivirren aikana minulla ei riitä nenäliina vaan tarvitsen itkuherkkänä ihmisenä avukseni pesuvadin.

Samalla kun nuori aikuistuu ja lähtee omilleen, on myös isojen valintojen paikka.

Sukulaiset ja ystävät ovat taatusti kysyneet jokaiselta meistä nuorempana, mitä sinusta tulee isona. Ensimmäisiä kysymyksiä kysytään usein jo aika pieneltä lapselta ja vastaukset saattavat olla huvittavia tyyliin ”lakaisen lakaisinkoneella” tai kuten meidän lapsilla ”puhelin” (oli juuri oppinut sanomaan ärrän ja pirisemään).

Koulun päättyessä ja opintojen alkaessa näitä kysymyksiä esitetään jo vakavammalla mielellä: mille alalle suuntaudut? Haetko turvallisempia ja varmempia ratkaisuja aloilta, joissa todennäköisesti aina riittää töitä: logistiikka, terveydenhoito ja hoiva-alat tai eläintenhoito. Vai arvostatko enemmän kulttuuria ja humanistia aloja vaikka leipä ei olisikaan niin leveä ja turvattu?

Luin juuri suomalaisesta naisesta, joka on kouluttanut itsensä klovniksi Ranskassa. Tällaisesta perinteisestä valkokaulustyöläisestä saattaisi tuntua vähän holjalta, jos oma lapsi kertoisi uratoiveenaan tavoittelevansa klovnin uraa. Samalla kuitenkin iloisena katson ympärilleni: maailma on mahdollisuuksia täynnä tehdä itsensä myös työmaailmassa suoritetuilla valinnoilla onnelliseksi. Nyky-yhteiskunta tuntuu myös sallivan hieman enemmän itsensä etsimistä kuin aikanaan, kun itse tein valintojani. Silloin pääsääntöisesti siirryttiin toisen asteen opintojen jälkeen putkeen, josta valmistuttiin taskussa melkoinen määrä opintolainaa.

Kovin tarkkoja ohjeita ja neuvoja ammatinvalinnasta ei meidän vanhempien taida kannattaa yrittää antaa. Yhteiskunnan ja työn kehittyminen on niin vauhdikasta, että emme todennäköisesti edes osaa ohjata nuoriamme kaikkien niin vaihtoehtojen pariin, jotka työllistävät ja elättävät kymmenen ja kahdenkymmenen vuoden kuluttua.

Toivon kaikille nuorille valmistuville onnellista tulevaisuutta ja meille vanhemmille viisautta antaa siipien kantaa.

Minna Metsälä
toimitusjohtaja

Kategoria(t): Uncategorized | Avainsanat: , | Jätä kommentti

Valitse kanavasi, asiakas!

blogi

Moderni aika ja erityisesti digitalisoituminen on tuonut meille kuluttajille kokonaisen leegion tapoja pitää yhteyttä tai käyttää valitsemiemme yritysten palveluita. Kun ennen aikaan marssittiin yrityksen toimipisteeseen hoitamaan asiaa, laitettiin kirje postiin tai soitettiin puhelimella, hoituvat monet asiat nyt verkossa. Tai sitten asiaa hoidetaan edelleen puhelimessa, mutta nyt keskustellaankin (lue=asioidaan) tietokoneen kanssa.

On suorastaan pakko kertoa erinomainen esimerkki paljon parjatun teleyrityksen hienosta puhelinpalvelusta. Pelätyn vartin odotusajan sijasta puheluuni vastasi robotti ehkä 10 sekunnin odotuksen jälkeen. Koko asia (kadonneen PUK-koodin korvaaminen ja mykän puhelimen herättäminen henkiin) sujui puheen tunnistavan automaatin ja tietokoneen välityksellä alle kahden minuutin. Kohtelias kone jopa kiitteli soitosta!

Arvostan ennen kaikkea henkilökohtaista palvelua, mutta nykymaailmassa on usein turvautuminen koneelliseen palveluun. Eikä siinä mitään; toimiva ja nopea kone voittaa aina odottelun.

Arvostan kuitenkin myös helppokäyttöisiä ja monipuolisia sähköisiä palveluja. Haluan hoitaa mm. pankkiasiani mahdollisimman pitkälle netin välityksellä – niin kuin varmasti suurin osa suomalaisista. Samoin on laita vakuutusasioiden.

Vaikka sähköinen asiointi olisi tehty kuinka helpoksi tahansa, toimii palvelu aina yhdellä tavalla, eikä se voi ennustaa kaikkia asiakkaan pulmatilanteita. Siksi sähköistä asiakaspalvelua käyttäessä tulee joskus vastaan tenkkapoo – mitäs tuohon vastaisin, tai mitä tuolla tarkoitetaan? Jos apua joutuu hakemaan puhelimesta, kärsii koko ajatus verkkopalvelusta totaalisen inflaation.

Näissä kysymyksissä upea väline on koko ajan yleistyvä chat-palvelu. Turvakin otti chatin käyttöön tunnistettujen asiakkaiden verkkopalvelussa. Eli vaikkapa verkossa vahinkoilmoitusta täytettäessä voi kysyä neuvoa lähes reaaliaikaisesti. Chat myös yhdistää hienolla tavalla sähköisen ja henkilökohtaisen palvelun.

Verkossakaan ei tarvitse olla kylmä ja etäinen!

Janne Mäkinen
Kirjoittaja on Turvan viestinnästä ja markkinoinnista vastaava palvelujohtaja.

Kategoria(t): Uncategorized | Avainsanat: , , | Jätä kommentti

Mummo nurin

Äitini täyttää ensi vuonna 80 vuotta. Hän on katajamaisen sinnikäs tyyppi, käy joogassa, organisoi pienen metsäpalstansa hoitoa, hiihtää tunturissa, hoitaa siirtolapuutarhapalstaansa, vesijumppaa ja tekee verkostomyyntiä. Pari päivää sitten hän soitti ja kertoi kaatuneensa kerrostalon rappusissa. Kompastui tai huippasi, ei oikein tiedetä miksi näin kävi. Kun hänet oli viety sairaalaan, arvatkaapas kenelle hän ensimmäisenä soitti. No naapurille tietysti, pyysi siivoamaan verijäljet rappusista. Oikea olkapää murtui useasta kohdasta ja leikkaus on edessä.

Näissä tilanteissa joutuu lähestulkoon miettimättä hoitamaan juoksevia asioita. Missä ovat silmälasit, kännykkä, lompakko ja avaimet? Kuka kastelee kukat, maksaa laskut, tyhjentää jääkaapista pilaantuvat ruuat ja pyytää verottajalta lisäaikaa veroilmoituksen jättämiseen? Saammeko hänelle kotiapua, että hän leikkauksen jälkeen pärjäisi yksin vasenkätisenä kotonaan? Tämän lisäksi on vielä huoli: miten hän jaksaa, millä mielellä odottaa leikkausta yksin sairaalan sängyssä.

Onneksi ei käynyt pahemmin. Istun äidin sängyn vieressä ja selaan hänen kalenteriaan.  Vitsailemme siitä, että nyt hän sai pakollisen lepotauon – kalenterimerkintöjä riittää. Tähän tilanteeseen sopii hyvin Tuula Amberlan laulu Auto sammui maantien laitaan. Äiti on nyt maantien laidalla parkissa hetken aikaa.

Ja sitten tulee mieleen se kysymys: oliko sinulla vakuutus?

Eija Räsänen
Palvelujohtaja

Kategoria(t): Uncategorized | Avainsanat: , , , , , | Jätä kommentti

Työniloa – oikeesti :)

Aamu Helsingissä on aurinkoinen. Hiekanjyvät katupölystäkään eivät haittaa. Kohta ne on siivottu. Kävelen töihin. Reitti on huikea – Museokatu, Kansallismuseo, Finlandiatalo, Eduskuntatalo, Musiikkitalo, Sanomatalo, Rautatieasema, Kansallisteatteri, Kasvitieteellinen puutarha, Pitkäsilta. Ja siinä se on; uusi työpaikkani. Talon katolla kello ja lämpötila vuorottelevat viestillään. Ikkunoiden teippausviesti kutsuu nauttimaan parhaasta palvelusta.

Olen ollut Turvassa nyt kaksi kuukautta. Joka päivä, kymmeniä kertoja päivässä, olen omituisen ongelman edessä. Minulta kysytään miten viihdyn? Onnistuiko hyppy uuteen? Ongelmani on kummallinen sen vuoksi, että minun on liian monille kysyjille hieman piiloteltava kuinka huikean onnellinen olen olostani ja työstäni Turvassa. Moni tuttavani on työpaikallaan tälläkin viikolla saanut kuulla, että ei enää kelpaa. Ja että ei pidä ottaa potkuja henkilökohtaisesti. Miten sitten?

Olen ylpeä uudesta työnantajastani monella tavalla. Henkilökohtaisesti eniten siksi, että yrityksen päättäjillä oli rohkeutta ja viisautta palkata 59-vuotias nainen vastaamaan keskeisistä liittoasiakkuuksistaan. Tiedän, että olen ammattilainen. Niin ovat myös sadattuhannet työttömät, jotka aamulla miettivät, miten saisivat päiväänsä merkitystä. Miten murtaisivat ennakkoluulot, jotka voivat kohdistua pelkkään numeroon.

Tunnustan, että olen joskus pitänyt yrityksen arvoja sanahelinänä. Toistensa kaltaisina. Tapettina. Turvassa lupaamme olla asiakaslähtöisiä. Sen on näyttäydyttävä niin, että yhtiö arvostaa työntekijöitään ja huolehtii heistä. Asiakaslähtöisyys toteutuu vain jos työntekijät kunnioittavat ja luottavat työnantajaansa. Johto ei voi olla hyvä, jos alaiset eivät ole hyviä. Potkujen pelko tappaa luovuuden. Ihmiset käpertyvät väistelemään virheitä. Muuttuvat näkymättömiksi.

Turva kulkee vastavirtaan ja rekrytoi. Turvan työtyytyväisyys on erinomaisella tasolla. Uskallamme näyttää tekemisen iloa. Uskallamme luvata parasta palvelua. Rohkenemme olla luovia.

Avaan työpaikan oven Siltasaarenkadulla. Sisältä kuuluu iloinen puheensorina ja nenään tarttuu tuoreen kahvin tuoksu.

Hymyilen. Olen Turvassa.

Sirkka Jukuri
liittoasiakkuuspäällikkö

Kategoria(t): Uncategorized | Avainsanat: , , , , , | Jätä kommentti

Miksi on kiva olla Turvassa?

Meillä on Turvassa oikeasti aivan mahtava yhteishenki. Esimerkkejä positiivisesta Turva-hengestä voisi keksiä monia, ja yksi niistä onkin seuraava intrassa julkaistu ilmoitus:

Miten teidän yrityksessänne yhteishenki näkyy ja kuuluu?

Minna Metsälä
toimitusjohtaja

Kategoria(t): Uncategorized | Avainsanat: , | Jätä kommentti

Vanhat tavat kunniaan – joskin uudesta syystä

Viime kuukausina on paljon kirjoitettu istumatyön vaarallisuudesta. Moni meistä tekee toimistotyötä ja sen lisäksi istuu iltaisin erilaisissa kokouksissa ja koulutuksissa. Meille turvalaisille hankittiin aktiivisuusrannekkeet, jotka muun muassa huomauttavat, jos istuu liian pitkän ajan yhtäjaksoisesti. On ollut jännittävää huomata, että ranneke todellakin vaikuttaa omiin tottumuksiin.

Eräässä palaverissa viime viikolla olin paljon äänessä ja puhuin myös fläppitaulun vierellä. Oma verenkiertoni pysyi jonkinlaisessa kunnossa, kun taas kuulijat istuivat käytännössä koko päivän. Silloin tuli mieleeni vanha tapa koulussa: kun sai vastausvuoron, piti nousta ylös seisomaan ja kertomaan vastaus. Tämähän on siis ollut edelläkävijämäistä terveysliikuntaa. Silloin sitä muistaakseni perusteltiin enemmän kunnioituksella ja hyvillä tavoilla, mutta siinähän on saanut erinomaista jumppaa samalla. Samoin oli tunnin alkaessa kun opettaja tuli luokkaan: koko luokka nousi seisomaan, hiljeni ja sai erikseen luvan istua.

Jospa mekin aloittaisimme palaverissa seisaaltaan vastaamisen uuden kulttuurin ja saisimme näin edes vähän verenkiertoa ja vireystilaa parannettua. Eikä ehkä niin huono idea olisi sekään, että palaverin alussa nousisimme seisomaan, pysäyttäisimme aivojen jatkuva multitaskingin ja antaisimme itsellemme luvan keskittyä juuri sen palaverin asioihin.

Minna Metsälä
toimitusjohtaja

P.S. Ei muuten ole yksi tai kaksi työkaveria, jotka ovat sanoneet houkutelleensa elämänkumppanin vielä illalla pienelle lenkille, kun aktiivisuustaso olisi jäänyt muuten niin kovin alhaiseksi. Kaikkea ne insinöörit keksivät ja saavat meidät muuttamaan elämäntapojamme terveellisempään suuntaan.

Kategoria(t): Uncategorized | Avainsanat: , , , | Jätä kommentti

Työtön tarvitsee vakuutusturvaa

Talousviisaat pohtivat nyt sitä, nouseeko Suomi taantumasta tänä vuonna vai vasta seuraavana. Lohdullista on ajatella, että taloudellinen nousukausi kuitenkin seuraa taantumaa vääjäämättä – jossakin vaiheessa. Vuosia jatkuneesta talouden matalapaineesta kovimman hinnan ovat joutuneet maksamaan työttömäksi jääneet ihmiset, joiden määrä on edelleen kasvussa.

Jos työttömyys osuu omalle kohdalle, joutuvat useimmat meistä supistamaan menojaan, saadakseen taloutensa tasapainoon. Monen muun kulun ohella saattaa olla, että myös vakuutusmaksut joutuvat tarkastelun alaiseksi. Ja hyvä niin; kun maksukyky muuttuu, on ihan hyvä aika tarkastella myös vakuutusturvaa.

Tulojen supistuessa on tietenkin yleensä tavoitteena supistaa myös menoja. Vakuutusten osalta kannattaa kuitenkin ihan ensi pohtia, mikä on taloudessa tärkeää ja minkälaiseen riskiin on työttömänä varaa. Vakuutusmaksun pienentäminen vakuutusturvan romahduttamisen kustannuksella on aivan erityisen huono ratkaisu.

Työttömällä liikkumavara on taloudessa pieni, ja siksi vahingon sattuessa vakuutus on  erityisen tärkeä. Valitettavasti vahinkoja sattuu myös työttömyysaikana, edes oma lisääntynyt varovaisuus ei niiltä suojaa.

Jos oman kukkaron tilanne kuitenkin pakottaa tekemään muutoksia vakuusturvassa, kannattaa aina kysyä neuvoa vakuutusten asiantuntijalta. Yleensä esimerkiksi kannattaa ennemmin nostaa vakuutuksen omavastuuosuutta kuin lopettaa koko vakuutus. Joskus taas korvaussummaa voi alentaa niin, että vakuutusturva jää edelleen riittävälle tai ainakin kohtuulliselle tasolle. Turvan henkilökunta osaa neuvoa näissä asioissa.

Turva haluaa myös osaltaan kantaa yhteiskunnallista vastuuta, kun työttömyys jatkaa kasvuaan. Jo pitkään on Turvasta saanut korotonta maksuaikaa työttömyyden perusteella. Suomalaisten ammattiliittojen jäsenillä, joita työttömyys on kohdannut, on lisäksi omassa kotivakuutuksessaan aivan erityinen etu; työttömyysaikana Turva ei peri vakuutuskorvauksesta perusomavastuuta.

 Janne Mäkinen
viestinnästä vastaava palvelujohtaja

Kategoria(t): Uncategorized | Avainsanat: , , | Jätä kommentti