Kaukana kotoa ja avun tarpeessa?

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Lomamatkalla usein sattuu ja tapahtuu, pahimmissa tapauksissa ensin tapahtuu ja sitten sattuu. Aivan normaali sairaus, vaikkapa flunssa tai vatsatauti, on reissussa ollessa usein paljon hankalampi kaveri kuin kotioloissa. Lentäminen on vaikeaa, jos poskiontelot ovat täynnä limaa. Ja jo sinne lentokentälle pääseminen voi olla tuskaista, jos vatsatauti vaivaa. Joskus lääkinnällistä apua tarvitaan pienen tapaturman jälkien paikkaamiseen.

Varsinkin ulkomailla olosuhteet pakottavat meidät usein reissussa turvautumaan lääkärin apuun hieman matalammalla kynnyksellä kuin kotimaassa. Niin tai näin, ulkomailla kannattaa muistaa, että edes terveydenhoidon sektorilla ei kaikki aina ole sitä miltä näyttää. Joissakin turistikohteiden lääkärikeskuksissa potilasta kohdellaan ensisijaisesti rahanlähteenä ja toissijaisesti potilaana.

Edes oman hotellin tai matkaoppaan suositus ei aina – siis aina – ole takuu laadukkaasta hoidosta. Usein toki on. Kaikkein varmimman vinkin hyvästä hoitopaikasta Turvan matkustajavakuutusasiakas saa kuitenkin matkahätäpalvelusta, jonka meille tuottaa SOS International.

Se palvelee 24/7 suomen kielellä, ja SOS:n numeron löydät Turvan matkavakuutuskortista tai -todistuksesta. Koska Turva vakuuttaa satoja tuhansia ammattiliittojen jäseniä mm. matkustajavakuutuksilla, voit löytää tämän tärkeän tiedon myös ammattiliittosi jäsenkortin kääntöpuolelta. Muistathan, että nykyisin vakuutuskortti voi olla myös digitaalinen eli ns. mobiilikortti.

SOS:n tarjoama palvelu on äärettömän arvokasta, jos matkalla kohdannut tapaturma, sairaus tai onnettomuus on vakavaa laatua. SOS palvelee kuitenkin erittäin mielellään myös arkisten sairauksien kanssa. He osaavat neuvoa asiakkaamme lomakohteen parhaaseen hoitoon! Turvan matkustajavakuutusasiakkaan kannattaa siis aina soittaa SOS:ään, jos tarvitsee matkalla sairaanhoitoa.

Matkustajavakuutus auttaa sairauden ja tapaturman yhteydessä sekä korvaa tietyin ehdoin myös matkan keskeytymisestä tai matkalta myöhästymisestä aiheutuvia kustannuksia. Yleensä myös matkatavarat kannattaa vakuuttaa. Sen voi hoitaa joko erillisellä matkatavaravakuutuksella tai kotivakuutuksella. Turvan laajat kotivakuutukset korvaavat myös matkalla mukana olleelle omaisuudelle tapahtuvat vahingot ja varkaudet 4500 euroon saakka.

Janne Mäkinen

Kirjoittaja on Turvan viestinnästä ja ammattiliittojen vakuutusasiakkuuksista vastaava palvelujohtaja.

Kategoria(t): Uncategorized | Kommentoi

Jokainen kohtaaminen on merkityksellinen

73_aihekuva2

Tiedättehän sen tunteen, kun kohtaatte jonkun ensimmäistä kertaa ja heti tuntuu mukavalta. Kädenpuristus on luotettava, katse on avoin ja pieni pilke silmäkulmassa. Välittömästi tulee sellainen olo, että tämän henkilön kanssa olisi mukava olla tekemisissä enemmänkin.

Tunnistatte varmasti myös sen kohtaamisen, jossa kättely on kuin pitäisi kuollutta kalaa kädessään, katse on pälyilevä tai ote on hyökkäävän itsevarma.

Ensivaikutelma on usein varsin merkityksellinen ja jättää jäljen, jota on vaikea pyyhkiä pois mielestä. Sama tilanne on palvelukokemuksessa. Kun asiakas ottaa yhteyttä vakuutusyhtiöön, meillä on tasan yksi mahdollisuus joko valloittaa tai vihastuttaa. Se on juuri se hetki, vain ja ainoastaan se hetki.

Olipa asia sitten vakuutuksen hankkiminen, neuvonta, laskun selvittely tai vahingosta ilmoittaminen, niin juuri se tapaaminen, puhelu, videokontakti tai chat-keskustelu on asiakkaalle ainutkertainen. Asiakas saattaa olla iloinen uudesta asunnostaan, innostunut vauvauutisesta, kiukkuinen epäselvästä laskusta tai murheellinen jostain menetyksestä, jonka takia joutuu olemaan korvauspalveluista yhteydessä.

Silloin ei ole merkitystä sillä, onko turvalaisella asiantuntijalla ollut huonosti nukuttu yö, kiukutteleva lapsi aamulla päiväkodin pihalla tai ajatukset sairastuneen läheisen luona. Eikä silläkään ole merkitystä, että korvauskäsittelijä on jo aamun aikana vastannut kolmeenkymmeneenviiteen muuhun myrskyvahinkopuheluun. Ammattilaiselta vaaditaan aina tyyntä mieltä, asiantuntevaa otetta ja mielellään pientä hymyä ääneen tai olemukseen.

Aina mekään emme onnistu. Jokainen turvalainen on ihminen, persoona iloineen ja murheineen. Joskus huono fiilis vaan kuuluu äänestä tai näkyy kropasta.

Lupaamme kuitenkin yrittää parhaamme. Toivomme, että meidän seuraavakin kohtaamisemme jättää asiakkaallemme, Sinulle, sellaisen fiiliksen, että meidän kanssa on hyvä ja mutkaton jatkaa matkaa.

Iloa ja energiaa syksyyn toivottaen,

Minna Metsälä
Kirjoittaja on Turvan toimitusjohtaja

Kategoria(t): Uncategorized | Avainsanat: , , , | Kommentoi

Älykodista, päivää!

älykoti

Meillä on älykoti. Osana pilottihanketta saimme noin vuoden kestäneessä kokeilussa käyttöömme ison laatikollisen erilaisia mittareita, kytkimiä ja valoja sekä älykodin keskusyksikkönä toimivan ”hubin”. Se yhdistää kodissamme erilaiset tunnistimet ja älylaitteet yhdeksi viisaaksi kokonaisuudeksi. Ainakin teoriassa.

Laitteita asennettiin – ja paljon. Kotimme valot alkoivat syttyä ja sammua aikaohjatusti ja myös lähestymiskytkimien avulla. Kodin lämpötilan saattoi katsoa, vaikka emme olisikaan olleet kotona. Kaikille ratkaisuille ei kuitenkaan vieläkään ole löytynyt kerrostaloasunnossamme mielekästä käyttöä. Tulossa oleva keittiöremontti avaa tosin tässä suhteessa täysin uusia mahdollisuuksia. Markkinoille kun on tullut mm. älykäs jääkaappi, jossa sisällä olevat kamerat välittävät älypuhelimeen kuvan kaapin sisällöstä. Olisihan se hienoa, jos jääkaappimme lähettäisi meille selfien!

Omasta kokemuksesta yksi asia nousee yli muiden nyt, kun älykkäässä kodissa on asuttu vähän pidempään. Älykodin laitteiden käytön pitäisi olla mahdollisimman helppoa ja vaivatonta. Yksinkertaisten asioiden muuttuminen aiempaa hankalammaksi ei ole hyvä asia. En todellakaan tarvitse tietokonetta ulkolämpötilan katsomiseen, helpommin se hoituu perinteisellä tavalla. Myöskään valojen sytyttäminen sovelluksen kautta ei ole tuntunut järkevältä.

älykoti2

Kuva: Älykodin valkoinen ”hubi” ja reititin. 

Mietin myös tekniikan vanhenemista. Kuinka usein älykotimme laitteita pitää jatkossa päivittää, jotta se pysyy teknisessä kehityksessä ajan tasalla? Joudummeko jatkuvaan laitteiden päivitysrumbaan, ja miten se oikein käytännössä tapahtuu? Jälleen mietin asioiden helppoutta ja vaivattomuutta, laitteiden ja ohjelmistojen päivityksistä ei saisi tulla riesa.

Tietoturva on yksi älykodin suurista haasteista. Kodin laitteisiin tunkeutunut hakkeri voi aiheuttaa paljonkin haittaa, ihan käytännössä. Ajatus siitä, että joku ulkopuolinen pystyisi verkon kautta sammuttamaan jääkaapin tai kytkemään televisiostamme kameran päälle, ei tunnu hyvältä. Esimerkkejä tällaisista laitteiden haltuunotoista on jo kuulunut maailmalta.

Meillä innostus älykodin laitteiden reaaliaikaiseen seurantaan hiipui aika nopeasti. Lunastimme laitteet kuitenkin kokeilun loputtua itsellemme ja aiomme siirtää ne nyt vapaa-ajan asunnolle. Siellä, uusi turvakamera lisävarusteenaan, järjestelmä on varmaan monin tavoin hyödyllisempi kuin kerrostaloasunnossa. Ja myös oma motivaatiomme tarkistaa tilanne älylaitteiden avulla on suurempi.

Tiina Neuvonen

Kirjoittaja on Turvan liittomarkkinointipäällikkö

Kategoria(t): Uncategorized | Avainsanat: , , , , , | Kommentoi

Tee mitä et osaa

sanna1

Lähetin jokin aika sitten tämän sitaatin ystävälleni hänen ensimmäisenä työpäivänään, kun hän päätti loikata täysin uudelle alalle, ennalta taitamattomana mutta innokkaana kohti tuntematonta. Lause on mielestäni briljantti. Hmmmm… Niin. Mitä pahimmassa tapauksessa seuraa siitä, että tekee joskus jotain mitä ei todellakaan osaa? Sitä suomalaisen valoisasti ajateltuna joko epäonnistuu tai sitten oppii, niinkö? Saattaa tapahtua molemmat, mutta oppiminen päihittää kyllä epäonnistumisen mennen tullen ja palatessa. Ja sitten saattaa käydä myös niin, että onnistuu. Herranjestas sentään.

Ihmisen vietti vie mukavuusalueille. Mukavuuskehyksen sisällä ei tarvitse juuri pohtia, riskeerata eikä pelätä epäonnistumista, kun toimii niin kuin on hyväksi havaittu. On kuitenkin selvää, että valitsemalla aina itsensä toistamisen, ei voi tapahtua mitään uutta. Jumpaten aina samaa askelkuviota eivät taidot kehity. Eikä kunto tunnetusti kasva jos aina rullaa samalla sykealueella samaa lenkkiä. Todellinen kehitys vaatii mäkivetoja, tuntemattomia koreografioita ja kompastelujakin.

shutterstock_555937864

Mukavuusalueella pysyminen on kyllä toisaalta ihanan turvallista. Kuin sellainen lämpöinen mummolan tuoksuinen villaviltti, jonka alla on kotoisa olo. Tutut rutiinit, asiat, ihmiset, työtehtävät ja ympäristö soljuttavat päiviä eteenpäin samoissa uomissa kuin aina ennenkin. Uuden ja erilaisen valitseminen sisältää aina tuntemattomia tarinoita, riskejä ja seurauksia. Kaikkihan näitä eivät toisaalta kaipaakaan, ainakaan samalla voimakkuudella. Itsensä kehittämistä ei kuitenkaan ikinä kannatta unohtaa, koska uusista asioista inspiroituminen tutkitusti kirkastaa mieltä ja terästää motivaatiota. Taso ja asioiden laajuus voi vaihdella, mutta uuden kokeilun kannattavuutta tuskin kukaan kiistää.

Moni meistä miettii ainakin itsekseen, ellei valita ääneen, kaipaavansa muutosta. Ei olla tyytyväisiä asemaan, työnsisältöön tai muuhun elämänalueeseen. Silti muutoksia usein arastellaan tehdä tai niihin pyrkiä, kun ajatellaan liikaa epäonnistumiskärjellä tai pidetään tiukasti yllä illuusiota oletetuista ympäristön odotuksista. Tässä pitäisi aina muistaa tuo oppiminen. Entä sitten jos epäonnistut! Ainakin kokeilit ja opit eikä sellainen voi kamalasti kaduttaa. Vanhainkodissa kiikkustuolin jalat eivät kai ole ikinä katumuksella vilkkaammiksi voidellut, joten kannattanee toimia ennen sitä. Saattaa tulla mielenkiintoisemmat kyydit ja vauhdikkaammat tarinat, kun tuli elämässä sopivasti irroteltua.

Harvemmin tehty muutos harmittaa niin paljon kuin käyttämättä jääneet mahdollisuudet. Ei minuakaan ole harmittanut. Täydellisen hetken odottaminen muutoksissa, pienissä tai isoissa, kannattaa suorilta unohtaa, koska sitä ”pööfektiä moumenttia” millekään asialle tuskin on olemassa. Elämä kun on isossa kuvassa yhtä epätäydellistä hetkeä kaikkinensa. Myös työelämä.

Kokeilujen ja muutosten tielläkin kannattaa silti muistaa se, ettei pyri johonkin vain saadakseen asioita valmiiksi. Olisi syytä antaa enemmän elämän viedä ja nauttia matkasta eikä koskaan päättää tietyssä vaiheessa olevansa valmis. Koska sitä ei kai kukaan koskaan ole. Mitäpä jos eläisi, kokeilisi ja tarraisi matkalla mahdollisuuksiin, joista ei vielä eilen tiennyt mitään. Sitähän voi tapahtua vaikka mitä. Härregud.

Sanna Luotio
Kirjoittaja on Turvan korvausasiantuntija

Kategoria(t): Uncategorized | Kommentoi

Maailmanparantajat

minna

Omassa lähipiirissäni on varsin valistuneita nuoria aikuisia, joille kierrättäminen ja jätteen lajittelu ovat aivan itsestään selvä asia. Saan lievää paheksuntaa, kun en kerää kaikkia mahdollisia jätelajeja erikseen. Uskon, että 15-35-vuotiaille lajittelu on arkipäivää ja meille vähän vanhemmille se vaatii enemmän pinnistelyä.

Olen vedonnut, että meillä ei ole keittiössä kerta kaikkiaan tilaa kaikille eri jätelaaduille. Jännä juttu, että pienen opiskelijakämpän roskakaappi lienee tilavampi, koska keräily siellä kyllä onnistuu…

Ja minä en omalla autollani vaivaudu viemään muovi-/kartonkijätettä erikseen vähän kauempana olevaan keräyspisteeseen, mutta autottomat opiskelijanuoret kyllä kuljettavat kävellen tai fillarilla muovit ja kartongit.

Kyse on siis motivaatiosta: aidosta halusta pelastaa maailma. Osa paljon matkustavista kavereistani on sitä mieltä, että on aivan sama, miten me täällä Suomessa jätteitämme lajittelemme. Kauko-Idässä saasteen määrä on niin valtava, että meidän bio-/lasi-/kartonki-/muovikeräys ei maailmaa pelasta.  Totuus taitaa vaan olla se, että se mihin voimme vaikuttaa, on oma käyttäytymisemme. Kiinan miljoonakaupunkien teollisuussaasteiden määrä on pois meidän vaikutuspiiristämme.

Monesti meistä suomalaisista tuntuu, että olemme mallioppilaita: teemme asioita hyvinkin tunnollisesti. Näin varmaan lajittelussakin. Lomaillessani Tromssassa törmäsin asuntohotellin keittiön roskakaapissa oheiseen lajitteluoppaaseen: kaikelle jätteelle oli oman värisensä roskapussi. Pussit heitettiin yhteen ja samaan roskikseen, mutta jätteenkäsittelylaitoksella on optinen lukija, joka lajittelee jätteet sitten lajeittain. Aika kätevää, mutta jouduin kyllä melko paljon miettimään, mihin kuuluukaan se valmisruokapussi, jonka sisäosa on alumiinifoliota, tai mihin näistä laitankaan tyhjät rahkapurkit.

Kierrättäminen on vielä aivan oma lajinsa. Sodan jälkeiset sukupolvet olivat köyhyyden vuoksi pakotettuja käyttämään vanhoja vaatteita, paikkailemaan ja parsimaan. Nyt monet nuoret hakevat kirpputoreilta sekä vaattensa että huonekalunsa. Vanhoilla tavaroilla on luonnetta, ne näyttävät kauniilta ja ovat ekologinen valinta. Isoäidit kauhistelevat sitä, että nuoret kulkevat jonkun tuntemattoman vanhoissa vaatteissa, kun rahaa olisi hankkia myös uutta.  Meidän suvussa on lasten vaatteita ja harrastustarvikkeita kierrätetty iät ajat. Samoin hyväkuntoisia vaatteita tarjottiin ystäville. Järjen käyttö on tässä suhtessa mielestäni lisääntynyt.

Tehdään jokainen oma osamme tässä urakassa ja aloitetaan pienillä muutoksilla. Lupaan muistaa useammin kauppakassin ja jättää muovikassit ostamatta sekä alkaa kerätä metallit erikseen. Miten sinä aloitat?

Minna Metsälä

Kirjoittaja on Turvan toimitusjohtaja

Kategoria(t): Uncategorized | Avainsanat: , | Kommentoi