Mikä meistä tekee kuolemattomia

mikatekeekuolemattomia

Tämä talvi on ollut jälleen yllättävä: pitkä pakkasjakso sai kovimmankin kaverin kaivamaan pitkät kalsarit ja rukkaset esille. Koirakaan ei halunnut käydä pidemmällä lenkillä vaan kurvasi takaisin kotiin heti tarpeet tehtyään. Pari ihanteellista talvipäivää houkutteli viikonloppuna ainakin täällä Tampereen seudulla ulkoilijoita laduille, luistelemaan ja kävelemään.

Tänään aamulla lähdin töihin ja olin laittanut auton ennalta lämpiämään. Kymmenen minuuttia oli saanut tinajään ikkunasta sulamaan sen verran, että sen kaapiminen raapalla oli jotenkin mahdollista. Ulkona satoi jatkuvasti jäätävää tihkua.

Lähdin ajamaan läpi talvisen Tampereen. Oma autoni suhteellisen uusine kotimaisine nastarenkaineen ja ABS-jarruineen oli tiellä kuin kelkka. Vaikka kuinka hiljaa ajoin, jarrutusmatka oli todella pitkä.

Tästä huolimatta suojatiet täyttyivät kuolemattomista jalankulkijoista, jotka olivat sitä mieltä, että tieliikennelaki tekee kuolemattomaksi. Jos kerran jalankulkija on aikeissa astua suojatielle, auton on pysähdyttävä. Mutta kun ei pysähdy, pentele.

Eniten suretti ne vanhemmat, jotka työnsivät luonnollisesti ensin kadulle lastenvaunut tai -rattaat. Olisi nimittäin sanoinkuvaamattoman surullista, jos joutuisi tämän yhdistelmän kanssa onnettomuuteen.

Toivoisin niin kovasti, että jokainen arvioisi keliä ja ottaisi muutkin kulkijat huomioon. Toki meillä kiireisillä autoilijoilla on eniten peiliin katsomista, mutta eniten hävittävää on ilman peltikuorta liikkuvilla.

Turvallisia liukkaita, myös ulkoilukengissäni on nastat.

Minna Metsälä
Toimitusjohtaja

 

 

Kategoria(t): Uncategorized | Kommentoi

Sesongin merkit

sesongin_merkit

Joulun alla – ja alennusmyynneissä joulun jälkeen – vaihtavat kodinkoneet ja viihde-elektroniikka vauhdikkaasti omistajaa. Ainakin isoimmat alan liikkeet tarjoavat uuden tavaran ostajalle laitekohtaista vakuutusta. Kun vakuutuskohde on rajattu, ei maksukaan kenties tunnu niin kovin pahalta. Moni saattaakin maksaa kauppahinnan päälle vielä vuoden tai kahden lisävakuutuksen.

Koska kodinkoneliikkeiden vakuutukset ainakin periaatteessa kilpailevat myös Turvan tuotteiden kanssa, en lähde niitä moittimaan. Se ei olisi uskottavaa. Mutta kysymyksiä saa aina asettaa:

Laitekohtaista vakuutusta harkitsevan kannattaa aina pohtia, mikä osa ”vakuutuksen turvasta” sisältyy Suomessa yleiseen kuluttajansuojaan. Toisekseen kannattaa tarkistaa, minkä osan tämän lisävakuutuksen turvasta kattaa se vanha tuttu ja jo olemassa oleva kotivakuutus. Ja kannattaa laskea myös hinta sellaiselle vakuuttamiselle, joka perustuu jokaisen kodinkoneen vakuuttamiseen erillisenä yksikkönä. Veikkaan, entä ne muutamat kympit muuttuvat satasiksi vuodessa hyvin nopeasti.

Kuluttajansuoja on Suomessa vahvimpia maailmassa. Puutteita siinä on vielä varmasti paljon, mutta jos mittapuuna pitää koko muuta maailmaa, kuulumme kuluttajina varmasti parhaan 10 % turvan piiriin.

Olen kuitenkin usein huomannut (itseni mukaan lukien), että kuluttajat eivät Suomessa tunne oikeuksiaan kovinkaan hyvin. Joulun pyhinä, samalla kun purkaa pukin tuomia lahjoja paketeista, onkin hyvä aika varmistaa, minkälaisia vaihto-oikeuksia jne. erilaisiin lahjoihin lopulta sisältyykään.

 

Janne Mäkinen
Turvan viestinnästä ja yhteiskuntasuhteista vastaava palvelujohtaja

 

Kategoria(t): Uncategorized | Kommentoi

Matkakuumetta

blogi_matkakuumetta

Istun lentokoneessa nousua odotellen. Tiedossa on ihana katkos pimeään syksyyn, viikko valoisassa ja lämpimässä Gran Canarian Meloneraksessa.

Ajatukset palaavat melkein tarkalleen vuosi taaksepäin tehtyyn epäonniseen matkaan samaan kohteeseen. Silloinkin kaikki alkoi hyvissä tunnelmissa. Lentokoneen laskeutuessa tuntui kuitenkin kipua korvissa ja ne menivät lukkoon. Seuraavana yönä alkoi sietämätön korvasärky ja edessä oli lääkärireissu. Onneksi oli matkavakuutus. Soitin SOS-matkahätäpalveluun ja sain tiedon paikallisesta yhteistyölääkärisasemasta. Siellä tulikin vierailtua melkein päivittäin, kun korvia lääkittiin ja parantumista tarkkailtiin.

Paluumatkan lähestyessä lääkäri kielsi lentämisen matkaan kuuluvalla paluulennolla. Yllätyin siitä, kuinka ikävältä tuntui ajatus jäädä yksin sairastamaan ulkomaille, vaikka tauti ei ollut sen vakavampi. Omakohtaisesti sain kokea, miten mieltä lämmittävää tällaisessa tilanteessa on saada hyvää asiakaspalvelua.

Mieheni alkoi selvittää oman ammattiliittonsa kautta otetun vakuutuksen korvauspiiriä, jonka laajuudesta hänellä ei ollut tietoa. Iloksemme vakuutuksesta luvattiin korvata hänelle ylimääräiset kulut paluumatkan siirtymisestä ja työnantajallekin sopi loman jatkaminen. Matkahätäpalvelusta kerrottiin, että voimme jatkaa majoittumista samassa hotellissa, jos siellä vain on tilaa. Kysyimme tästä hotellin vastaanotosta ja he totesivat sen olevan mahdollista, jos asia hoidetaan matkanjärjestäjän kautta. Oppaan kanssa keskustelu tyrehtyi siihen, kun selvisi, että matkavakuutus ei ollut heidän kauttaan otettu. Hän totesi vain, että tämä ei kuulu heille vaan vakuutusyhtiölle. Pieni apu ja palvelus asiakkaalle tärkeällä hetkellä olisi taatusti sitonut asiakkaan kyseiseen yhtiöön entistä vahvemmin. Nyt he menettivät asiakkaan.

Pian kuitenkin matkahätäpalvelusta soitettiin ja jo tutuksi tullut ääni varmisti, onko asia järjestynyt. Kun ei ollut, asiakaspalvelija lupasi hoitaa meille majoituksen. Seuraavana päivänä sieltä soitettiin, että saamme jatkaa samassa hotellissa ja jopa samassa huoneessa. Kun vielä lentoluvan saatuani paluulento hoidettiin tehokkaasti heti samalle illalle, koin saaneeni paitsi myötäelävää, myös ammattimaista palvelua.

Kun itse työskentelen vakuutusalalla, kokemus oli monella tavalla vaikuttava. Kuinka tärkeää on olla asiakkaan turvana ja apuna hädän hetkellä, kuunnella ja opastaa, vaikka vahinko ei olisi korvattavakaan. Myös käyttämämme kumppanit on valittava huolella, sillä heidän merkityksensä on aivan yhtä tärkeää asiakkaan kokemukselle. Tapaus oli myös hyvä muistutus vakuutuksen merkityksestä. Ei tosiaankaan vain taloudellisessa mielessä, vaan henkisen tuen ja laadukkaan hoidon kannalta. Ja ehtoihin kannattaa tutustua tosiaan jo vakuutusta valittaessa, vakuutuksissa on eroja.

Tällä kertaa matka muuten onnistui loistavasti. Aivan upea viikko läheisten seurassa.

Satu Rinta-Jaskari
Turvan asiakaskokemuksesta ja liiketoiminnan tuesta vastaava palvelujohtaja

Kategoria(t): Uncategorized | Kommentoi

Palvelua ilman paikkaa ja aikaa?

puhelin_chat

Finanssialankin tulevaisuutta on paine palvella asiakasta riippumatta toisaalta ajasta, toisaalta paikasta. Palvellaan siis hyvin monikanavaisesti (toimistot, puhelin, verkko, mobiililaitteet jne.) ja, ainakin asiakkaan toivomuksen mukaan, myös iltaisin ja viikonloppuisin. Vakuutusala palvelee perinteisesti niin sanotusti virka-aikoina arkisin, mutta alalla yleistyvät koko ajan erilaiset kokeilut, joilla palveluaikaa laajennetaan iltaan ja ainakin lauantaihin. Varovaista muutosta on siis jo ilmassa.

Työajoista sopiminen kuuluu alan työehtosopimuksiin, enkä ota tässä nyt niihin kantaa suuntaan tai toiseen. Mutta se on selvä, että asiakas kaipaa neuvoa esimerkiksi chat-palvelun kautta juuri silloin illalla, kun on saanut lapset nukkumaan ja on vihdoin aikaa hoitaa se vakuutuskorvausasia. Laitteet ja kanavat siis mutkan kautta alkavat sanella myös palveluaikojen tarvetta.

Vakuutukset tuskin on ensimmäinen asia, jota halutaan hoitaa 24/7-periaatteella. Siitä huolimatta on todettava, että kysyntää palveluaikojen kasvattamiselle myös vakuutusalalla on jo olemassa.

Jos on todettava, että uudet palvelukanavat asettavat vakuutusalan henkilöstölle haastetta muun muassa työaikojen suhteen, luovat modernit työkalut toisaalta mahdollisuuksia myös työntekijöille. Uskallan ennustaa, että etätyön osuus vakuutusalalla tehdystä työstä kasvaa vielä vuosien ajan.

Janne Mäkinen
Turvan viestinnästä ja yhteiskuntasuhteista vastaava palvelujohtaja

Kategoria(t): Uncategorized | Kommentoi

Koulumuistoja

heidin_blogi

Esikoiseni aloitti ekaluokan tänä vuonna. Äitiä ja lasta taisi jännittää yhtä paljon. Ensimmäinen koulupäivä oli kuitenkin menestys ja lapsi tuli koulusta kotiin ilmoittaen yllättyneenä: ”Äiti, koulussa olikin tosi kivaa.” Ja samalla äiti huokaisi helpotuksesta.

Ensimmäinen vanhempainilta oli jo pari viikkoa koulun aloituksen jälkeen. Meitä vanhempia taisi kaikkia jännittää. Opettaja otti meidät vastaan koulun ruokalassa ja kävelimme peräkanaa luokkaan. Etsimme lapsemme nimen pulpetin päältä ja istuimme pienille tuoleille. Minkähänlainen tuo opettaja oikein onkaan, kävi mielessä. Opettaja osoittautui aivan mahtavaksi tyypiksi. Hän oli juuri saanut muutamien määräaikaisten pätkien jälkeen viran kyseisestä koulusta. Hänen filosofiansa oli, että koulussa pitää olla kivaa ja kiireetöntä. Ihana ope!

Ensimmäisenä saimme tehtäväksemme muistella omaa ala-astettamme (nykyään alakoulu kylläkin). Itselläni tuli ensimmäisenä mieleen saamani jälki-istunto ja ne hetket, kun olin jostain syystä jäänyt porukan ulkopuolelle. Nämä ”ei niin kiva” -asiat tulvivat ensimmäisenä mieleeni. Mutta mitä positiivista sitä jäikään omasta koulutaipaleen alusta mieleen? Muistan, että kuljin useana aamuna hyvän ystäväni kotiin. Hän on parhaimpia ystäviäni vielä tänäkin päivänä. Odotin häntä rintamamiestalon eteisessä ja yhdessä lähdimme kävelemään koululle. Monesti ystäväni kodin aamurutiineihin kuului se, että perheen labradorinnoutaja oli saanut haltuunsa kielletyn esineen, yleensä sukan tai kengän ja juoksi vallattomana ympäri alakertaa. Koira riemua täynnä ja ystäväni mummu vähemmän riemuissaan sen perässä. Juoksuleikki päättyi usein lahjontaan, kun koira houkuteltiin herkuilla keittiöön ja irrottamaan lelusta. ”Palkaksi” sai jotain hyvää.

Muistan lisäksi ala-asteen opettajani, joka oli topakka ja määrätietoinen nainen nimeltä Sisko. Eräänä koulupäivänä hän pyysi minut sivuun ja sanoi: ”Heidi, sinulla on terävä katse ja terävä kieli.” Tämän hetken ja tarkalleen nuo sanat muistan vieläkin. Opettajani oli hyvin tarkkasilmäinen ja viisas. Lisäksi muistan erään miesopettajan, joka oli sijaisena meillä muutaman päivän. Välitunnilla hän oli kanssamme ulkona ja opin tuiki hyödyllisen taidon, jolla tänäkin päivänä viihdytän lapsiani. Hän opetti minua ensin heittämään kahta kiveä yhdellä kädellä, sen jälkeen lisäsimme yhden käden sekä kiven. Eli jonglöörausta kolmella kivellä. Vau, hyödyllinen taito ja mahtava muisto. :)

Eräs muistoni koulusta liittyy kevätjuhlaan. Olin kävelemässä kouluun valkoisessa juhlapuvussani ystäväni sekä äitini kanssa. Aamu oli ollut sateinen ja hiekkatien kuopat olivat täyttyneet vedestä. Takaa kurvasi auto ja roiskautti kuravedet meidän päälle.

Esikoiseni on nyt niin sanotusti systeemissä sisällä. Koulutien alku on ollut iloinen ja minun ensimmäinen vanhempainiltani myös. Hyvillä mielin lähetän tämän pienen sisupussin kouluun joka aamu.

Mitä hän mahtaa muistaa alakoulustaan 30 vuoden päästä?

Toivon, että hän muistaa tämän ihanan opettajan, joka istutti hänet luokan eturiviin keskelle. Opettaja ajatteli hänen parastaan, että keskittyminen pysyisi oikeassa asiassa ja hän oppisi.

Toivon, että hän muistaa ystävän, jonka kanssa hän kävelee kouluun muutamina aamuina viikossa. Ja on ehkä jopa hänen ystävänsä 30 vuoden päästä.

Toivon, että hän muistaa jonkun opetuksen tai opin hänestä itsestään, joka auttaa häntä tuntemaan itsensä paremmin ja pärjäämään tulevaisuudessa.

Toivon, että hän muistaa turvallisen koulutien, jossa autoilivat huomioivat nämä pienet pojat ja tytöt reppujensa kanssa.

Toivon, että hän saa ystäviä ja pääsee porukkaan mukaan.

Toivon kaikille koululaisille, niin isoille kuin pienillekin, iloa oppimiseen.

Heidi Jokisalo
markkinointipäällikkö

Kategoria(t): Uncategorized | Kommentoi

Tehdään yhdessä hyvää – tämä tippa ei tapa

kädet

Stressin kokeminen ja sen sietokyky ovat varsin henkilökohtaisia ominaisuuksia. Samankaltaisessa tehtävässä toimivat henkilöt saattavat stressaantua aivan eri tavalla paineen alla. Totta kai jokaisen muu elämäntilanne vaikuttaa myös työstressin hallintaan. Siviilielämän puolella sairastuminen, avioero, läheisen kuolema tai työttömyys ovat selkeästi tunnistettavia stressin aiheuttajia.

Viime aikoina olen lukenut artikkeleita, että kokemus siitä, että voi tehdä hyvää, auttaa stressinhallinnassa. Ehkä siksi osallistuminen vapaaehtoistoimintaan, rahan tai tavaran lahjoittaminen hyvään tarkoitukseen tai muu hyvän tekeminen on yleistynytkin.

Yksi hyvä ja helppo tapa tehdä hyvää on SPR:n verenluovutus. Jos olet terve ja veriarvosi ovat kohdallaan, suhteellisen pienellä vaivalla ainakin isommilla paikkakunnilla pääset luovuttamaan verta omalla aikataulullasi. Itselläni on luontaisesti korkeat veriarvot ja olen aktivoitunut käymään Tampereella Rautatiekadulla kolmen kuukauden välein. Mieluusti jaan tätä hyvää myös muille.

Turvassa verenluovutus on ollut talon tapa jo vuosikausia. Aikaisemmin yritimme järjestää yhteiskyytejä, mutta se on haasteellista kokousten, lomien, sairauksien ja muiden viidakossa. Joskus meillä kävi myös SPR:n väki kylässä ja järjestimme verenluovutustapahtuman täällä Turvassa. Perustamme nyt oman VeriRyhmän SPR:n ohjeiden mukaisesti. Näin voimme luovutuksen yhteydessä yhteisöllisesti kuitata kuuluvamme Turvan omaan VeriRyhmään.

Entä sinun työpaikkasi, harrastusporukkasi tai muu yhteisö, lähdettekö mukaan?


Minna Metsälä

toimitusjohtaja

Kategoria(t): Uncategorized | Kommentoi

Sitä saa, mitä tilaa

b_shutterstock_96758698

Vaikka usein kuulee muuta väitettävän, tavallisten kansalaisten mielipiteet, arvot ja elämän valinnat kiinnostavat monia. Meille yrityksille niin omien asiakkaidemme kuin koko suuren yleisön mielipiteet ja kokemukset koskien tuottamiamme palveluja ovat suorastaan rahanarvoista tietoa.

Pysyäksemme suomalaisten pulssilla, teemme ja teetämme monenlaisia tutkimuksia. Puhtaasti gallupien varassa tuskin montaakaan päätöstä tehdään, mutta niin sanotun suuren yleisön mielipide yhdistettynä muutamaan muuhun tietoon muodostaa jo kestävän pohjan vaikkapa tuotekehitykselle.

Mutta aina ei olla suoraan kaupallisella asialla. Kansalaisten mielipiteitä kysytään myös yhteiskunnallisiin asioihin liittyen. Näitä tutkimuksia teettävät niin media, tutkimuslaitokset kuin poliittiset puolueet. Tämän kesän tyypilliset aiheet ovat liittyneet pääministeri Sipilän esittämään yhteiskuntasopimukseen ja hänen hallituksensa ohjelmaan.

En ota kantaa sen paremmin hallitusohjelmaan kuin yhteiskuntasopimukseenkaan, mutta niitä koskevia mielipidemittauksia on ollut mielenkiintoista seurata. Kun kansan ääntä kuunnellaan tutkimuksen avulla, voidaan aidosti sanoa, että sitä saa mitä tilaa. Itsekin tämän havaitsin, kun sain vastata erääseen tutkimukseen.

Perustietojen jälkeen mentiin asiaan. ”Mitä mieltä olet turhan säätelyn purkamisesta? ”

Kerroin, että mielestäni turhan säätelyn purkaminen on hyvä juttu, kunhan minä saan päättää, mikä on turhaa ja mikä ei. Kyselijällä meni sormi suuhun. ”Siis kannatat vai etkö?” Vastasin, että sekä että. Sormi pysyi suussa. Selitin, että moni normi voi olla esimerkiksi työantajan mielestä turha, mutta saattaa olla olennainen osa työntekijän työturvallisuutta tai –viihtyisyyttä. Että olennaista ei ole se, puretaanko normeja vai ei, vaan se, mitä normeja puretaan.

”No nyt ei taida aika riittää tämän tutkimuksen loppuun suorittamiseen, kiitos vaan aktiivisuudesta ja hyvää kesää!” Kiitos vaan sinullekin.

Tutkimusten mukaan reilu enemmistö suomalaisista haluaa lapsille maksuttoman ja laadukkaan koulutuksen, vanhuksille laadukkaan ja arvokkaan hoidon ja turvan, kaikille hyvän ja vaivattoman terveydenhoidon, uskottavan maanpuolustuksen ja riittävästi virkavaltaa turvallisuuden takeeksi. Halutaan maanteiden pinnoitteet paremmiksi ja pari uutta siltaa. Ja halutaan kovin monta muutakin asiaa.

Ja pienempi veroprosentti ja enemmän rahaa omaan kulutukseen. Huh huh.

Hölmömpikin näkee edellä kerrottujen haluamisten ristiriitaisuuden. On kestämätöntä yrittää syödä kakusta ikuisesti pelkkiä kirsikoita. Tiedän, että fiksustikin muotoiltuja mielipidemittauksia tehdään. Ja parhaissa saa antaa myös avoimia vastauksia. Siitä huolimatta, jos vastaaja ei ole kovin, kovin tarkkana, kyselyn teettäjä saa juuri sellaisia vastauksia kuin itse haluaa.

Janne Mäkinen 
viestinnästä ja markkinoinnista vastaava palvelujohtaja

Kategoria(t): Uncategorized | Kommentoi