Urheilu, totista torvensoittoa?

Talven palloilusarjat ovat kiivaimmillaan.  Muutaman kuukauden kuluttua tiedämme, mikä joukkue on jääkiekon, koripallon, lentopallon jne. Suomen mestari. Suomenkin ylimmillä sarjatasoilla urheilevat ovat ammattilaisia tai ainakin puoliammattilaisia. Urheilu jakaa usein mielipiteitä niin kuin tietysti monet muutkin asiat, on fanaatikkoja ja henkilöitä, jotka eivät vähääkään ole kiinnostuneita urheilusta ja kaikkia siltä väliltä.

Olen seurannut useita vuosia lasten ja nuorten urheiluharrastuksia ja todennut, että jo varsin varhaisessa vaiheessa liikunnasta muodostuu urheilua ja mahdollisesti jopa totista kilpaurheilua. Kentän laidalla vaikkapa 10-vuotiaan lapsen peliä seuratessaan löytää itsestäänkin varsin primitiivisiä piirteitä. Kilpailu ja kannustaminen vie mukanaan. Me vanhemmat osaltamme teemme voittamisesta ehkä vähän liiankin tärkeää. Mielestäni liikunnan harrastamisesta pitäisi tulla osa elämää. Kun on fyysisesti hyvässä kunnossa, on arkipäivän askareet ja työ ja joskus kohdalle tulevat vastoinkäymisetkin helppo kohdata.

Jotta liikunnasta tulee osa elämää, pitäisi sitä harrastaa koko elämä. Pitäisikö lapsille ja nuorille, jotka eivät halua kilpailla, olla mahdollisuus harrastaa urheilua seurassa ilman tulostavoitteita? Onko se mahdollista vai tuleeko kilpailu niin helposti urheiluun mukaan? Toisaalta olemme urheiluhullua kansaa ja haluaisimme maailmalla menestyviä huippu-urheilijoita, joita ei synny ilman määrätietoista lapsena aloitettua harjoittelua.

Parhaillaankin moni urheiluseuroissa ja laajemminkin miettii tämän aihepiirin sisällä olevia kysymyksiä. Panostetaanko koululiikuntaan, harrastustoimintaan vai kilpaurheiluun? En osaa sanoa, mikä on oikea linja. Omasta mielestäni hyvä fyysinen kunto on tavoiteltava asia ja uskon liikuntaa tai urheilua harrastavien pärjäävän hyvin myös työelämässä. Hiukan pelkään, että tällä hetkellä nuoret jakautuvat entistä voimakkaammin niihin, jotka harrastavat urheilua aivan tosissaan ja niihin, jotka eivät harrasta lainkaan. Kannan huolta siitä, että liian moni 20-vuotias on jo rapakunnossa, eikä selviä aikuisiän haasteista kunnialla. Pohdittava on myös sitä, mikä on yritysten vastuu asiassa. Tuetaanko huippu-urheilua vai kuntourheilua?

Jussi Ilveskoski
johtaja

This entry was posted in Uncategorized and tagged , , . Bookmark the permalink.

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s