BLOGIVUORO!!!

Kuva: Shutterstock

”Hei Minna! Muistathan, että sinulla on blogivuoro tällä viikolla?” viestinnän Kati huuteli perääni pitkän ja uuvuttavan kokouspäivän jälkeen, kun korot kopisten säntäsin käytävällä kohti autohallia. Voi helkkari, sekin vielä! Huomenna on viimeinen päivä ennen syyslomaa, sata sähköpostia avaamatta ja kolme palaveria perjantaina luvassa. Eniten harmittaa se, että blogivuoro on ollut tiedossa kesälomasta asti. Miksi ihmeessä en kirjoittanut mitään mukavaa leppoisina päivinä?

Kävin vielä vilkaisemassa Turvan blogeja: mitä kollegani ovatkaan viime aikoina kirjoittaneet. Erittäin hyviä kirjoituksia luottamuksesta, nettikonnista, maailman hädästä ja siinä auttamisesta. Meillä on taitavia kynäniekkoja, jotka osaavat ilmaista ajatuksiaan juoheasti. Hieman jopa iskee paniikki, mahtavatko minun ajatelmani kiinnostaa ketään? Päätin siis valita otsikoksi onnen, joka kiinnostaa kaikkia.

MITÄ SE ONNI ON?

Mikä saa sinut tuntemaan onnen tunnetta? Milloin sanot olevasi onnellinen?

Minun suurin onnen lähteeni on perhe. Se, että tärkeimmät ihmiset elämässäni voivat hyvin, ovat terveitä ja osoittavat yhteenkuuluvuutta pienillä teoilla ja toistensa huomioimisella. Hieman laajennettuna isovanhempien hyvinvointi ja jokainen terve päivä ovat suuri onnen lähde.

Onnea tuottaa myös siskon tekstari tai puhelisoitto: kaiken kiireen ja flunssan keskellä, hän huolehtii myös minun hyvinvoinnistani. Myös rakkaat ystävät ja pelkkä tieto siitä, että he ovat olemassa, saavat minut onnelliseksi.

Olen myös yrittänyt miettiä eroa sanoille onnellinen ja ylpeä. Ylpeys ei ole hyve: ylpeä ihminen koetaan vastenmieliseksi. Siksi olen yrittänyt opetella myös sanomaan työasioissa, että olen onnellinen: olen onnellinen hyvästä työyhteisöstä ja ihanista työkavereista, olen onnellinen yhtiön menestyksestä. Tämä onni on erilaista kuin ensin mainittu, mutta montaa synkkää syyspäivääkin on ilahduttanut ajatus siitä, että myös työstä saa olla onnellinen.

Onnea tunnen myös rauhallisista hetkistä: dekkari kädessä, villasukat jalassa oman kodin nojatuolissa olen todella onnellinen.

Syksyllä ainakin itselleni on tyypillistä vaipua välillä synkkyyteen ja saamattomuuden tilaan. Nyt olen luvannut itselleni, että muistutan joka aamu ja ilta mieleeni onnen aiheita ja katson, vaikuttaisiko se mielialaani niin, että voisin ripotella ympärilleni pieniä ilon pisaroita.

Mistä sinä tunnet onnea?

Minna Metsälä
toimitusjohtaja