Voisiko olla toisin?

 

Ensin telefaxin (muistaako kukaan?) ja sitten kännyköiden ja sähköpostin tulo muutti työelämän käyntinopeutta pysyvästi. Enää ei oikeastaan ole kiireetöntä asiaa, vaan kaikkeen halutaan vastaus nyt tai heti, jos ei jo eilen. Sosiaalisen median vyöryminen myös työelämän kommunikaation kanaviksi nopeutti rytmiä entisestään. Sähköpostikin on jo liian hidasta, vastaus halutaan on-line.

Asiakkaan kannalta nopea palvelu on tietenkin hyvä asia, ja on palveluyritysten (myös Turvan) asia kehittää omia palvelujaan vastaamaan ajan ja kuluttajien haasteisiin. Työelämän sisäisessä kommunikaatiossa jatkuva kellotaajuuden nopeutuminen alkaa kuitenkin saavuttaa jo lakipisteensä. On-line-viestinnässä vastaaja ei enää saa käyttää omaa harkintaansa asioiden priorisoimisessa. Kun linjalla halutaan jututtaa sinua juuri nyt, saatat jättää vaikkapa kirjoitustyösi kesken. Jos et ole muistanut asettaa itseäsi ns. ”punaiselle”, sinulle huhuillaan lankoja pitkin kesken tärkeän palaverin. Olet verkossa ja linkittyneenä kaiken aikaa, ellet itse muista tai viitsi sulkea itseäsi verkkojen ulkopuolelle.

Viestinnän ammattilaisena minä sekä pidän että vihaan tätä elämäämme aikaa, siis viestinnän kannalta. Pidän itse hektisyydestä ja haluan saada tietoa nopeasti ja useita erilaisia kanavia pitkin. No, sehän todella toteutuu tänä päivänä. Mutta valitettavasti samalla viestintä tapaa supistua, pinnallistua ja jopa vääristyä. Hymiöillä ei viestitetä tunteita yhtä hyvin kuin äänensävyillä, eleillä ja koko ruumiinkielellä. 140 merkin twiitit eivät yksinkertaisesti pysty sisältämään määräänsä enempää informaatiota. Office Communicatorit sun muut Lyncit ohjaavat nekin lyhyimpään mahdolliseen ilmaisuun, virheymmärrysten uhallakin.

En haikaile paluuta menneeseen, ja kuten jo sanoin, myös nautin tästä valinnanvapauden ja nopeuden maailmasta median suhteen. Tiedon valtatiellä on kiva olla, kunhan ei jää kenenkään alle. Mutta mitä jos sittenkin… Voisiko kuitenkin olla toisin? Voisiko olla niin, että me itse, eivät suinkaan käyttämämme viestintävälineet, ohjaamme itseämme ja toisiamme aina vain nopeampaan viestintään?

Auttaisiko keino, jota yksi ystäväni käyttää? Hän vastaa kaikkiin kertyneisiin sähköposteihin työpäivänsä ensimmäisen tunnin, kahden aikana. Sen jälkeen hän ei saman päivän aikana sähköpostia avaa. ”Soittavat ne perään, jos asia on kiireellinen”, hän sanoo. ”En tee tätä ylimielisyyttäni vaan siksi, että saisin kaikki muutkin työt kuin sähköpostit, hoidettua niiden vaatimalla tarkkuudella ja tarmolla”, hän jatkaa.

No ei, ei ainakaan minusta olisi tuollaiseen, enkä usko sellaisen tavan missään tapauksessa sopivan asiakaspalveluun voimakkaasti panostavaan Turvaan. Mutta ehkä jotakin tuossa ajatuksessa siitä, että muutkin työt kuin sähköpostit ansaitsevat aikansa ja keskittymisensä, olisi jotakin opiksi otettavaa!

Mitäpä jos tänä jouluna suljettaisiin ne sähköpostit ja somet ja juteltaisiin ihmisten kanssa laitteiden sijaan?

Janne Mäkinen
viestinnästä vastaava palvelujohtaja

This entry was posted in Uncategorized and tagged , , , , . Bookmark the permalink.

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s