Työniloa – oikeesti :)

Aamu Helsingissä on aurinkoinen. Hiekanjyvät katupölystäkään eivät haittaa. Kohta ne on siivottu. Kävelen töihin. Reitti on huikea – Museokatu, Kansallismuseo, Finlandiatalo, Eduskuntatalo, Musiikkitalo, Sanomatalo, Rautatieasema, Kansallisteatteri, Kasvitieteellinen puutarha, Pitkäsilta. Ja siinä se on; uusi työpaikkani. Talon katolla kello ja lämpötila vuorottelevat viestillään. Ikkunoiden teippausviesti kutsuu nauttimaan parhaasta palvelusta.

Olen ollut Turvassa nyt kaksi kuukautta. Joka päivä, kymmeniä kertoja päivässä, olen omituisen ongelman edessä. Minulta kysytään miten viihdyn? Onnistuiko hyppy uuteen? Ongelmani on kummallinen sen vuoksi, että minun on liian monille kysyjille hieman piiloteltava kuinka huikean onnellinen olen olostani ja työstäni Turvassa. Moni tuttavani on työpaikallaan tälläkin viikolla saanut kuulla, että ei enää kelpaa. Ja että ei pidä ottaa potkuja henkilökohtaisesti. Miten sitten?

Olen ylpeä uudesta työnantajastani monella tavalla. Henkilökohtaisesti eniten siksi, että yrityksen päättäjillä oli rohkeutta ja viisautta palkata 59-vuotias nainen vastaamaan keskeisistä liittoasiakkuuksistaan. Tiedän, että olen ammattilainen. Niin ovat myös sadattuhannet työttömät, jotka aamulla miettivät, miten saisivat päiväänsä merkitystä. Miten murtaisivat ennakkoluulot, jotka voivat kohdistua pelkkään numeroon.

Tunnustan, että olen joskus pitänyt yrityksen arvoja sanahelinänä. Toistensa kaltaisina. Tapettina. Turvassa lupaamme olla asiakaslähtöisiä. Sen on näyttäydyttävä niin, että yhtiö arvostaa työntekijöitään ja huolehtii heistä. Asiakaslähtöisyys toteutuu vain jos työntekijät kunnioittavat ja luottavat työnantajaansa. Johto ei voi olla hyvä, jos alaiset eivät ole hyviä. Potkujen pelko tappaa luovuuden. Ihmiset käpertyvät väistelemään virheitä. Muuttuvat näkymättömiksi.

Turva kulkee vastavirtaan ja rekrytoi. Turvan työtyytyväisyys on erinomaisella tasolla. Uskallamme näyttää tekemisen iloa. Uskallamme luvata parasta palvelua. Rohkenemme olla luovia.

Avaan työpaikan oven Siltasaarenkadulla. Sisältä kuuluu iloinen puheensorina ja nenään tarttuu tuoreen kahvin tuoksu.

Hymyilen. Olen Turvassa.

Sirkka Jukuri
liittoasiakkuuspäällikkö

This entry was posted in Uncategorized and tagged , , , , , . Bookmark the permalink.

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s