Mummo nurin

Äitini täyttää ensi vuonna 80 vuotta. Hän on katajamaisen sinnikäs tyyppi, käy joogassa, organisoi pienen metsäpalstansa hoitoa, hiihtää tunturissa, hoitaa siirtolapuutarhapalstaansa, vesijumppaa ja tekee verkostomyyntiä. Pari päivää sitten hän soitti ja kertoi kaatuneensa kerrostalon rappusissa. Kompastui tai huippasi, ei oikein tiedetä miksi näin kävi. Kun hänet oli viety sairaalaan, arvatkaapas kenelle hän ensimmäisenä soitti. No naapurille tietysti, pyysi siivoamaan verijäljet rappusista. Oikea olkapää murtui useasta kohdasta ja leikkaus on edessä.

Näissä tilanteissa joutuu lähestulkoon miettimättä hoitamaan juoksevia asioita. Missä ovat silmälasit, kännykkä, lompakko ja avaimet? Kuka kastelee kukat, maksaa laskut, tyhjentää jääkaapista pilaantuvat ruuat ja pyytää verottajalta lisäaikaa veroilmoituksen jättämiseen? Saammeko hänelle kotiapua, että hän leikkauksen jälkeen pärjäisi yksin vasenkätisenä kotonaan? Tämän lisäksi on vielä huoli: miten hän jaksaa, millä mielellä odottaa leikkausta yksin sairaalan sängyssä.

Onneksi ei käynyt pahemmin. Istun äidin sängyn vieressä ja selaan hänen kalenteriaan.  Vitsailemme siitä, että nyt hän sai pakollisen lepotauon – kalenterimerkintöjä riittää. Tähän tilanteeseen sopii hyvin Tuula Amberlan laulu Auto sammui maantien laitaan. Äiti on nyt maantien laidalla parkissa hetken aikaa.

Ja sitten tulee mieleen se kysymys: oliko sinulla vakuutus?

Eija Räsänen
Palvelujohtaja

This entry was posted in Uncategorized and tagged , , , , , . Bookmark the permalink.

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s