Viimeinen suvivirsi

Meidän perheen elämä saa lauantaina uuden käänteen. Kuopus valmistuu ylioppilaaksi ja Tampereen Yhteiskoulun lukion viimeinen kevätjuhla päättää yhden vaiheen niin nuoren kuin vanhempienkin elämässä. Äidin näkökulmasta luopuminen ja irti päästäminen on hienoa ja haikeaa. Suvivirren aikana minulla ei riitä nenäliina vaan tarvitsen itkuherkkänä ihmisenä avukseni pesuvadin.

Samalla kun nuori aikuistuu ja lähtee omilleen, on myös isojen valintojen paikka.

Sukulaiset ja ystävät ovat taatusti kysyneet jokaiselta meistä nuorempana, mitä sinusta tulee isona. Ensimmäisiä kysymyksiä kysytään usein jo aika pieneltä lapselta ja vastaukset saattavat olla huvittavia tyyliin ”lakaisen lakaisinkoneella” tai kuten meidän lapsilla ”puhelin” (oli juuri oppinut sanomaan ärrän ja pirisemään).

Koulun päättyessä ja opintojen alkaessa näitä kysymyksiä esitetään jo vakavammalla mielellä: mille alalle suuntaudut? Haetko turvallisempia ja varmempia ratkaisuja aloilta, joissa todennäköisesti aina riittää töitä: logistiikka, terveydenhoito ja hoiva-alat tai eläintenhoito. Vai arvostatko enemmän kulttuuria ja humanistia aloja vaikka leipä ei olisikaan niin leveä ja turvattu?

Luin juuri suomalaisesta naisesta, joka on kouluttanut itsensä klovniksi Ranskassa. Tällaisesta perinteisestä valkokaulustyöläisestä saattaisi tuntua vähän holjalta, jos oma lapsi kertoisi uratoiveenaan tavoittelevansa klovnin uraa. Samalla kuitenkin iloisena katson ympärilleni: maailma on mahdollisuuksia täynnä tehdä itsensä myös työmaailmassa suoritetuilla valinnoilla onnelliseksi. Nyky-yhteiskunta tuntuu myös sallivan hieman enemmän itsensä etsimistä kuin aikanaan, kun itse tein valintojani. Silloin pääsääntöisesti siirryttiin toisen asteen opintojen jälkeen putkeen, josta valmistuttiin taskussa melkoinen määrä opintolainaa.

Kovin tarkkoja ohjeita ja neuvoja ammatinvalinnasta ei meidän vanhempien taida kannattaa yrittää antaa. Yhteiskunnan ja työn kehittyminen on niin vauhdikasta, että emme todennäköisesti edes osaa ohjata nuoriamme kaikkien niin vaihtoehtojen pariin, jotka työllistävät ja elättävät kymmenen ja kahdenkymmenen vuoden kuluttua.

Toivon kaikille nuorille valmistuville onnellista tulevaisuutta ja meille vanhemmille viisautta antaa siipien kantaa.

Minna Metsälä
toimitusjohtaja

This entry was posted in Uncategorized and tagged , . Bookmark the permalink.

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s