”Mä olen täällä vaan töissä”

vaan_toissa_taalla_blogi

Lause, jonka kuulee useimmiten onneksi huumorilla lausuttuna. Jos sen sisältöä ajatuksella pureskelee, niin se pitää sisällään ei-toivottuja elementtejä.

Piilomerkityksenä lausahduksessa usein on reaktio johonkin epäedulliseen tapahtumaan, kuten asiakaspalautteeseen tai muutostarpeeseen. Kuinkahan moni meistä aidosti mieltää olevansa työssään olemassa vain asiakastaan varten? Tällöin tärkeintä ei ole jonkin yksittäisen asian valmiiksi saattaminen vaan asiakkaan asian kokonaisvaltainen hoitaminen. Jos asia ei hoidu riittävän jouhevasti, niin epäkohta pitäisi tuoda esiin ja viedä eteenpäin organisaatiossa.

Kerron esimerkin: ostin eräästä kaupasta hienot kuoret älypuhelimeen. Ensimmäisellä kerralla kuoria poistettaessa ne halkesivat, muttei käyttökelvottomiksi. Tästä harmistuneena reklamoin myyjäliikkeelle ja vastaus tuli salamannopeasti: Tuo kuoret liikkeeseen ja lähetämme ne valmistajalle mahdollista hyvitystä varten, koska varastossa niitä ei ole. Hyvässä vastauksessa olisi kysytty: haluatko samanlaiset tilalle ja voimmeko tilata ne tänne liikkeeseen odottamaan toimituspäivää, josta ilmoitamme sinulle? Tämä on esimerkki siitä, kuinka yhden asian eli nopean vastauksen hoitamalla itse asiaa ei kuitenkaan hoidettu; ei puhelinta voi ilman suojakuoria kovin kauaa käyttää. Puhelimessani on edelleen rikkinäiset kuoret.

Tästä päästäänkin muutostarpeisiin. Muutos on kuluneesti sanottuna mahdollisuus, työläs, mutta kullanarvoinen. Ilman havaittua muutostarvetta, ei voi tapahtua kehittämistä ja jossakin kohti käy ohraisesti. Onneksi en ollut Kodakin tai Polaroidin palkkalistoilla, kun havaittiin digikameroiden yleistyminen ja ilmeisesti todettiin, että rullafilmiä ei voi syrjäyttää mikään. Stabiilina pidetty vakuutusalakin on kaikkien muiden alojen ohessa murrosvaiheessa, jossa asioiden digitalisoituminen hyvin todennäköisesti järkyttää tuttuja perustuksia ja vieläpä peruuttamattomasti.

Miten tähän kaikkeen voi sitten varautua? Joku viisas on sanonut, että itsensä kehittäminen on parasta työsuhdeturvaa. Itsensä kehittäminen on mielestäni enemmänkin valittu asenne kuin maksettu valmennus tai koulutus. Jokaisessa tehtävässä on erilaiset vaatimukset, joiden täyttäminen vaatii erilaisia keinoja. Osalle se on syventymistä järjestelmäuudistuksiin, osalle koulutuksen tai tutkintojen hankkimista ja suurelle osalle sen pohdintaa, miten tämän asian voisi tehdä paremmin. Tämä asettaa organisaatiolle suuret vaatimukset ideoiden vastaanottamiseen ja niiden pureksimiseen. Jokainen idea ja ajatus pitäisi pystyä käsittelemään ja parhaimmat viemään eteenpäin. Innovaatio ei useinkaan ole täysin uusi tai mullistava ajatus vaan olemassa olevan asian viilaamista parhaaseen järjestykseen.

Jos asiat on aina tehty tietyllä tavalla, niin muutostarpeita voi olla erittäin vaikea huomata. Silti ainoa pysyvä olotila nykypäivän työelämässä on muutos. Siispä kannustankin aktiivisesti miettimään niitä oman tehtävänsä mukaisia lukuisia yhteistyötahoja, joiden kanssa käytävistä keskusteluista omaa ajatteluaan voisi avartaa. Itse heräsin vakuutusalan kansainvälisyyteen vakuutuslakimiesten maailmanjärjestön AIDA:n konferenssissa viime kesänä. Voin liioittelematta sanoa, että haasteet ovat identtiset Saksasta Meksikoon. Innovaatiot eivät synny mukavuusalueella.

Antti Kolkka
lakiasiainpäällikkö

This entry was posted in Uncategorized. Bookmark the permalink.

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s